Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 9/2024.
Tautien historia painuu helposti unohduksiin. Professori Kris Clarke tahtookin tallentaa yhden kappaleen menneisyyttä: 1980-luvulla alkaneen hiv- ja aids-epidemian.
Clarke tutkii ja opettaa sosiaalityötä Helsingin yliopistossa, mutta uusin tutkimusprojekti sijoittuu Kalifornian Fresnoon, Clarken kotikaupunkiin. Hän on tutkija Chris Sullivanin kanssa haastatellut kuuttakymmentä ihmistä.
Clarke on kiinnostunut sosiaalisesta muistista: kokemusten jaetusta, yhteisöllisestä ulottuvuudesta. Tappavan taudin leviäminen 1980-luvulla oli hänen oman sukupolvensa tragedia.
— Monet saivat diagnoosin hyvin nuorina ja joutuivat perheensä hylkäämiksi. Hoitoa ei ollut, edessä oli vain varma kuolema. Minullakin oli ystäviä, jotka kuolivat aidsiin.
Lohduttomuuden keskellä näkyi ihmisten hyvyys. Eri alojen ammattilaiset loivat tukiverkostoja. Eräs tutkimukseen haastateltu oli nostanut eläkevaransa ja perustanut järjestön hiv-positiivisten auttamiseksi.
— Tällaiset tarinat eivät saa unohtua. Niiden tulisi kannustaa opiskelijoita rohkeuteen: muistuttaa, mikä on työmme päämäärä.
Pohjoinen maa, kansainväliset hankkeet
Suomeen Clarke päätyi sattumien kautta. Tarkoitus oli tulla vuodeksi töihin, mutta hän innostuikin opiskelemaan sosiaalityötä Tampereen yliopistossa professori Tarja Pösön johdolla ja väitteli myöhemmin tohtoriksi.
Clarke työskenteli 2000-luvun vaihteessa AIDS & Mobility -projektissa. EU-maissa kerättiin tietoa hivin kanssa elävien maahanmuuttajien oloista ja kehitettiin tukea.
— Tuolloinen Kansanterveyslaitos oli hyvin sitoutunut tällaisiin kansainvälisiin projekteihin.
Hoidot olivat jo saatavilla, mutta sairauden stigma oli yhä voimakas.
Tukahdutettu historia vaikuttaa salaa
Sosiaalityö on erilaista Suomessa kuin Yhdysvalloissa, jossa jokainen osavaltio toimii omalla tavallaan. Fresno on köyhää seutua, ja huumeongelma on laaja. Julkiset sosiaalipalvelut ovat puutteellisia mutta järjestökenttä aktiivinen.
Clarke palasi välillä Kaliforniaan ja työskenteli 12 vuotta Fresnon valtionyliopistossa. Hän kiinnostui dekolonisaatiosta sosiaalityössä ja teki tutkimusta alkuperäiskansaan kuuluvan tutkijan Michael Yellow Birdin kanssa.
Eriarvoisuudella on pitkät juuret. Viime aikoina monissa maissa on tuotu esiin historian vääryyksiä ja esitetty anteeksipyyntöjä väärin kohdelluille väestöryhmille. Myös sosiaalityö on joutunut tunnistamaan kipupisteensä ja osallisuutensa.
Suomalaiset saattavat kuvitella, että kolonialismi ei koske meitä. Suomen historiaankin kuuluu omat vääryytensä, kuten saamelaisten pakkosuomalaistaminen. Clarken mukaan menneisyys on tärkeää käsitellä, koska tukahdutettu historia jatkaa vaikuttamistaan tässä hetkessä.
— Takaisin ei voi palata, mutta jo totuuden ymmärtämisessä on voimaa. Näin voidaan myös varmistaa, ettei näitä vääryyksiä tapahdu uudelleen.
Heroiininkäyttäjien tukena vapaaehtoistöissä
Fresnossa julkisen yliopiston rooli on erityinen. Tutkijoiden työhön kuului jalkautua paikallisten yhteisöjen pariin.
— Yliopisto teki todella hyviä asioita yhteisöjen tukemiseksi. Suurin osa opiskelijoistamme oli ensimmäisen sukupolven korkeakoulutettuja, ja heillä oli paljon haasteita päästä opiskelemaan.
Clarke työskenteli myös vapaaehtoisena heroiininkäyttäjien neulanvaihtopisteellä.
— Oli inspiroivaa nähdä, kuinka ihmiset järjestivät sosiaalipalveluita itse, kun niitä ei ollut saatavilla.
Palvelut huumeidenkäyttäjille herättävät usein paheksuntaa, vaikka yksilön kärsimysten lievittäminen on yhteiskunnankin etu. Clarke oli jo aiemmin Tampereella vaikuttunut siitä, miten toimii julkisesti rahoitettu, siisti ja saavutettava neulanvaihtopiste.
Professoria huolestuttaa se, että Suomessakin leikataan sosiaalipalveluista. Mitä vaikeampaa on avun saanti, sitä pahemmin ongelmat kasautuvat.
Talo täynnä väkeä, pöydässä aina tilaa
Miten ihmiset päätyvät intohimotyöhönsä ja millaisia käänteitä uralle on osunut? Clarke aloitti vuonna 2021 Social Work Routes -podcastin, jossa hän keskustelee sosiaalityön parissa toimivien kanssa.
— Pandemian aikana minulle tuli tylsää, joten aloin soitella ihmisille kotipuoleen. Tunsin monia ihmisiä, joilla oli kiinnostavia tarinoita ja jotka pystyivät puhumaan aiheista myös henkilökohtaisesta näkökulmasta.
Kris Clarken oma kiinnostus sosiaalisiin kysymyksiin on perua kotoa. Hänen opettajavanhempansa olivat aktiivisia kansalaisoikeusliikkeessä. Sijaisperhe avasi ovensa monille nuorille.
— Meillä oli talo täynnä väkeä. Äitini kokkasi isolle määrälle ihmisiä. Ajatuksena oli se, että pöydän ääreen voi aina tehdä tilaa.
***
Millaista muutosta toivot yhteiskunnassa, Kris Clarke?
— Haluaisin nähdä maailmassa enemmän ystävällisyyttä, oikeudenmukaisuutta ja avoimuutta syytösten ja vihan sijaan.
Miten kehittäisit sosiaalityön alaa?
— Alamme saisi olla moninaisempi. Kun halusimme Fresnossa opiskelijoita jostain aliedustetusta ryhmästä, etsimme heidät, kerroimme koulutusohjelmista ja kannustimme hakemaan.
Mikä Social Work Routes -podcastisi jakso on koskettanut sinua erityisesti?
— Felipe Mercado oli opiskelijani monta vuotta sitten. Hänen elämässään oli hyvin vaikeita kokemuksia, mutta hän selviytyi niistä ja päätyi traumoihin erikoistuneeksi apulaisprofessoriksi. Hän kertoo tarinansa mukaansatempaavasti.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.