Heinäkuussa 2022 Haminan ja Kotkan seudulla liikkunut mursu on konservoitu Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon yleisönäyttelyyn, Luonnontieteellisen museon ala-aulaan.
– Luomuksessa mursu tulee säilymään parhaalla mahdollisella tavalla ja se on tutkijoiden käytettävissä, kertoo eläintieteen yksikön johtaja Pasi Sihvonen.
Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmissa oli ennestään kaksi mursun luurankoa 1840-luvulta. Näistä toinen on yleisön nähtävillä. Haminan mursu on merkittävä lisä Luomuksen kokoelmiin. Mursun havaintotiedot on tallennettu Suomen Lajitietokeskuksen sivulle, missä ne ovat avoimesti saatavilla.
Mursun saaminen esille näyttelyyn oli melkoinen urakka museon kokeneille ammattilaisille.
– Mursun konservointi on ollut mielenkiintoinen projekti, sillä se oli ensimmäinen kerta, kun näin suurikokoinen merinisäkäs päätyi Luomuksen konservaattoreiden ”työpöydälle”. Jo kokonsa puolesta sen konservointi on ollut haastavaa, sillä pelkästään nyljetty nahka painoi 120 kiloa ennen parkitsemista ja nahan ohentamista. Yhden henkilön voimin jo sen siirtely tuotti hankaluuksia, kuvailee ylikonservaattori Ari Puolakoski konservaattoritiimin työtä.
– Lisähaasteita oli myös löytää kuva- ja videomateriaalia uivasta mursusta, koska mursu haluttiin konservoida sukeltamaan, hän jatkaa.
Mursun kudosta ja DNA:ta tallennettiin Luomuksen genominäytekokoelmaan, mikä mahdollistaa geneettisen tutkimuksen. Mursun nahan, luiden ja DNA:n avulla pystyttiin arvioimaan muun muassa eläimen ikä, lähimmät geneettiset sukulaiset ja saatiin tietoa sen elinpaikasta. Tämä mursuyksilö oli poikkeuksellisen suurikokoinen naaras ja ainakin 20-vuotias hampaiden perusteella arvioituna. Se oli lähtöisin joko Huippuvuorten alueelta tai Novaja Zemljan ympäristöstä Pohjois-Venäjältä.
Eläin oli harhautunut Norjanmerelle ja sieltä Tanskan salmien kautta Itämereen ja lopulta Suomenlahdelle asti. Mediasirkuksen pyöritykseen joutunut mursunaaras kuoli matkalla Korkeasaaren villieläinsairaalaan. Ruumiinavauksessa sen kuolinsyiksi todettiin nälkiintyminen, heikko yleiskunto ja stressin laukaisema sydänpysähdys. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun mursun tiedetään tulleen Itämeren sisäosiin.
Ikonisen arktisen eläimen ilmaantuminen Suomen rannikolle aiheutti valtavasti kiinnostusta ja halua auttaa. Parhaiten luonnoneläimiä autetaan kuitenkin turvaamalla niiden elinolot luonnollisissa elinympäristöissä. Suurimman uhan mursujen tulevaisuudelle aiheuttaakin ilmastonmuutos ja arktisen merijään sulaminen. Vetäytyvä jääpeite ajaa mursuja yhä pohjoisemmaksi ja mursujen ravinnonhankinta vaikeutuu.