Suomalainen haluaa selviytyä omista veloistaan, joten kansalaista hämmästyttää helposti, kuinka paljon julkista velkaa Suomella on. Sata miljardia on tavalliselle tallaajalle aivan käsittämätön summa. Tämän rajapyykin Suomen valtionvelka ylitti vuoden 2016 alussa.
– Julkinen ja yksityinen velka sekoittuu helposti ihmisten mielissä, kun julkisessa keskustelussa ne usein kytketäänkin yhteen, kertoo suomalaisten velkakeskusteluun perehtynyt tutkijatohtori Ella Lillqvist Helsingin yliopistosta.
Lillqvist on yhdessä professori Mika Pantzarin ja yliopistotutkija Ilja Kavoniuksen kanssa tutkinut suomalaisten velkapuhetta Suomen julkisesta velasta vuosien 2000–2020 välillä. Aineistona olivat suomi24:ssä käydyt keskustelut, sekä YLE-uutisten ja eduskunnan tekstejä. Tutkimuksen pohjalta vaikuttaa siltä, että talous on suomalaisille hyvin vaikeasti lähestyttävä ja tunneperäinen aihe. Taloutta lähestytään aineiston perusteella hyvin pessimistisesti. Erityisesti velan määrästä ja sen kasvusta ollaan huolissaan.
– Moni ei osaa suhteuttaa julkisen velan määrää bruttokansantuotteeseen tai varallisuuteen eikä verrata sitä muiden maiden tilanteeseen. Näin jäädään kirjoittajien tarjoamien tulkintojen ja mielikuvien varaan, Lillqvist sanoo.
Suomen valtionvelan määrä, noin 130 miljardia, vastaa noin puolet bkt:sta, millä Suomi on EU-maiden keskikastia.
Huolestuneisuus korostuu politiikassa ja mediassa
Suomalaisten velkahämmästelyyn löytyy toki selittäviä tekijöitä. Yksi on poliittinen keskustelu, joka syöpyy ihmisten mieliin: esimerkiksi Juha Sipilä nosti eduskuntavaalikampanjoinnissaan vuonna 2015 esiin Suomen velan ja velkakello-käsitteen. Myös media nostaa helposti poliitikkojen puheista räväköitä otsikoita, jotka iskostuvat kansalaisten mieliin.
– Poliitikkojen ja uutismedian diskurssi on pitkälti vaihtoehdotonta, ja siinä korostetaan huolestuttavia kehityslinjoja kuten ylivelkaantuminen ja kestävyysvaje. Esimerkiksi velkakellon tikityksestä uutisoitiin melko kritiikittömään sävyyn.
Lisäksi tavallisen ihmisen on vaikea saada selkoa taloustieteilijöiden kielestä muun muassa monimutkaisten käsitteiden vuoksi. Taloustieteellisillä julkisen velan määritelmillä, laskelmilla ja tilastollisilla erotteluilla onkin hyvin vähän tekemistä kansalaisten, median tai poliitikkojen arkidiskurssin kanssa.
– Näin kansalaiset eivät pysty näkemään ja muodostamaan realistista kuvaa todellisuudesta. Tämä vaikuttaa muun muassa heidän päätöksentekoonsa vaaleissa, Lillqvist muistuttaa.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Tutkijan mielestä yksi keino olisi lisätä taloustieteen opetusta koulussa. Myös median ja viestinnän ammattilaisten pitäisi pyrkiä kirjoittamaan julkisesta velasta monipuolisemmin.
Ymmärrettävyys ja retoriikka etusijalla
Arjen puhetapojen vertaaminen tilastojen yksityiskohtaiseen käsitteistöön auttaa tuomaan selkeästi esiin yleisten talouskäsitysten yksinkertaistavan luonteen. Ihmiset hakevat helposti ymmärrettäviä selitysmalleja.
– Ehkä se selittää myös sitä, miksi vaikuttaa siltä, että politiikassa puhutaan valtionvelasta laadullisesti aika samoin kuin mediassa ja jopa kansalaiskeskustelussa, vaikka puheiden taustalla käytössä olisikin hienosyisempiä analyyseja. Eli ymmärrettävyys ja retoriikan toimivuus asetetaan etusijalle.
Epäsuhta julkisen keskustelun yksinkertaistavien käsitysten ja tilastojen kuvaaman monitulkintaisen todellisuuden välillä kertoo siitä, että taloustieteilijät tai muut tutkimukseen nojaavat keskustelijat ja tavalliset ihmiset, mukaanluettuna median edustajat ja poliitikot, eivät usein puhu samasta asiasta tai määrittele käsitteitä samalla tavalla.
– Silloin mielekästä keskustelua voi olla vaikea käydä. Laajasti jaettujen talouskäsitysten syvällisempi ymmärtäminen saattaisi tarjota lähtökohdan keskusteluyhteydelle, joka on erittäin tärkeää.
Kansan talouskäsitysten ymmärtäminen on tärkeää
Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, miten talous käsitetään ja miten se vaikuttaa ihmisten ja yhteiskuntien toimintaan esimerkiksi politiikan kautta.
– On tärkeää ymmärtää, millaisia laajasti jaettuja käsityksiä taloudesta on ja miten tällaiset käsitykset kehittyvät ja muokkaavat käyttäytymistämme. Esimerkiksi suomalaisten taipumus suhtautua pessimistisesti ja olla huolissaan julkisesta velasta vaikuttaa todennäköisesti siis äänestyspäätöksiin ja poliittisiin valintoihin, Lillqvist sanoo.
Suomi24-aineistossa syitä velkaantumiseen ei niinkään etsitty esimerkiksi liian hyvästä sosiaaliturvan tasosta, vaan pikemminkin erilaisista salaliitoista, joiden takana on joko finanssieliitti tai maahanmuuttajien ”hyysääjät”.
– Epäilemättä tällä on yhteytensä populismin nousuun eli tyytymättömyyttä on ilmassa.
– Huomasimme aineistosta, että ihmisillä on kiinnostusta julkista velkaa ja yleisesti taloutta kohtaan, Lillqvist toteaa.