Vankien päihdeongelmat ovat lisääntyneet huimasti vuosina 1980 -2006. Väitöstyön mukaan huumeiden ja alkoholin käyttö ja näihin liittyvät ongelmat kasvoivat vahvasti. Kun vuonna 1985 huumausaineriippuvuus diagnosoitiin kuudella prosentilla miesvangeista ja kolmella prosentilla naisvangeista, vuonna 2006 huumausaineriippuvuus diagnosoitiin 58 prosentille miehistä ja 60 prosentille naisista.
- Vuonna 2006 yli 80 prosentilla vangeista oli jokin päihdehäiriö vankiryhmästä riippuen, kertoo VTM Yaira Obstbaum-Federley, joka väittelee valtiotieteellisessä tiedekunnassa 3. helmikuuta.
Tutkimuksen mukaan osa päihdeongelmista jää vankilassa havaitsematta.
- Vangit ovat tässä eriarvoisessa asemassa. Suurelle osalle vangeista ei ehditä tehdä niin sanottua riski- ja tarvearviota, Obstbaum-Federley sanoo.
Jos arviota ei tehdä todennäköisyys havaita päihdeongelma jää alhaisemmaksi. Vaikka päihdeongelma vankilassa huomattaisiinkin, kaikille ei riitä tukitoimenpiteitä. Varsinaisia päihdeohjelmia tai mahdollisuuksia kärsiä rangaistus päihteettömällä tai kuntoutusosastolla kohdistettiin noin neljäsosalle niistä vangeista, joiden päihdeongelma vankilassa havaittiin.
Päihdeongelma yhteydessä rikoksen uusimiseen
Vankiloissa on 1990-luvun jälkeen kiinnitetty yhä enemmän huomiota päihdeongelmiin. Päihdeongelma on vahvassa yhteydessä vangin riskiin uusia rikoksensa.
- Vankilassa halutaan pureutua vangin ongelmiin uusimisriskin alentamiseksi. Vankila on velvoitettu kirjaamaan vankila-ajan toimenpiteet niin sanottuun rangaistusajan suunnitelmaan, Obstbaum-Federley sanoo.
Lyhytaikaisvangit huonossa asemassa
Tutkijan mukaan erityisen huonossa asemassa ovat lyhytaikaisvangit, joiden ongelmista ei useinkaan ehditä tehdä kovin perusteellista arviota ennen vankilaan tuloa tai sen aikana. Myös heidän todennäköisyytensä saada tukitoimenpiteitä oli huomattavasti alhaisempi kuin pidempää tuomiota suorittaneiden.
- Lyhyen tuomion saaneiden vankien kohdalla olisikin erityisen tärkeää kehittää vapautumisvaiheen tukitoimenpiteitä. Kunnat ovat tässä avainasemassa, jotta voitaisiin tukea vapautuvaa vankia ja näin vähentää sekä uusintarikollisuutta että muuta kärsimystä. Myös tulevassa sote-uudistuksessa nämä asiat olisi syytä ottaa huomioon, Obstbaum-Federley toteaa.
Tutkimuksessa käytettiin aineistona vuosina 1985, 1992 ja 2006 toistettuja lääketieteellisiä vankien terveystutkimuksia, vankilarekistereitä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon rekistereitä. Lisäksi analysoitiin vankilarekistereitä vangeille kohdistettujen päihdetukitoimien osalta vuonna 2011 vapautuneiden vankien joukossa.
VTM Yaira Obstbaum-Federley väittelee 3.2.2017 kello 12 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "From the social sector to selective individualized prison practices? A study on substance abuse among prisoners and its treatment". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Helsingin yliopiston päärakennuksen sali 5, Fabianinkatu 33, 3 krs.
Vastaväittäjänä on apulaisprofessori Jessica Storbjörk, Tukholman yliopisto, ja kustoksena on professori Ilkka Arminen.
Väitöskirja julkaistaan sarjassa Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkimuksia.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.
Lisätiedot:
Yaira Obstbaum-Federley
Puh. 050 5337 336