Ajatus vakuutusyhtiöiden eettisyydestä, humaaniudesta tai yhteiskunnallisesta hyväntekijän roolista kuulostaa äkkiseltään lähinnä absurdilta – vaikka niistä hädän hetkellä odotetaankin apua henkilökohtaisen elämän katastrofiin. Vakuutusyhtiöt ovat yrityksiä yritysten joukossa, ja kaiken lisäksi imeytyneenä kiinni finanssialan jättiläispelurien kylkeen.
Sukupolvi sitten asia oli vielä toisin, muistuttaa yhteiskuntapolitiikan tutkijatohtori Jyri Liukko. Vakuutusyhtiöt elivät yksityisen ja julkisen talouden rajalla, ja niiden tavoite oli estää tilanteet, joissa ihmisen elämältä putoaa pohja. Riskit piti siis jakaa.
Eikä yhteiskunnassa ole sen jälkeenkään tapahtunut mitään sellaista, minkä vuoksi vakuutusyhtiöiden uusi rooli täytyisi itsestäänselvästi hyväksyä.
Matematiikasta oikeudenmukaisuuteen
Ruotsalainen liberaalipoliitikko ja vakuutusalan vaikuttaja Sven Palme (1854-1934) kuvasi aikanaan henkilövakuuttamisen kolmipolviseksi prosessiksi: Liikkeelle lähdetään vakuutusmatematiikasta, työkaluna käytetään liiketaloutta ja tavoitteet ovat yhteiskuntapoliittisia.
Vielä 1950- ja 1960-luvun Suomessa vakuutusyhtiöissä vaikutti selvä aatteellisuuden henki, Liukko sanoo. Ne olivat esimerkiksi orpojen turva silloin, kun hyvinvointivaltion tukiverkkoa vasta kudottiin.
– Yhteiskuntatieteilijän peruskysymys on, kuinka yhteiskunta pysyy koossa, ja riskien jakaminen on tässä tärkeä juonne.
– Mutta onko riskien jakamisen idea enää hengissä, vakuutusalan ammattilaisten piirissä tai yleisemmin, kysyi Liukko puhuessaan tutkijakollegiumin yleisöluentosarjan vieraana viime torstaina 7.11.
Kollegiumin Kympin sarja -luentojen teema on Moraali, politiikka ja talous, ja Liukko esitelmöi yhdessä Tapiolan pitkäaikaisen johtajan, Asmo Kalpalan kanssa aiheesta Finanssiala, vastuu ja vakuuttaminen. Ex-pääjohtaja Kalpala kiitteli vuolaasti Liukon analyysiä, johon voi laajemmin tutustua Liukon keväällä julkaistussa väitöskirjassa Solidaarisuuskone.
Turva vai tavaratalo?
Suomi on Liukon mukaan pakollisten vakuutusten luvattu maa, jossa vakuutuksenottajien verohelpotuksia ja vakuutusyhtiöiden roolia etiikan tuolla puolen toimivina sijoittajina täytyy miettiä erityisen kriittisesti. Nykyisellään sijoitus- ja säästövakuutuksia kauppaavat vakuutusyhtiöt näyttävät verosuunnittelun ja moninaisten sijoitusvaihtoehtojen tavarataloilta.
Tulevaisuuden suuria kysymyksiä on Liukon mukaan ainakin se, kuinka sopimusvapaus – eli monenkirjavien vakuutusten kauppaamisen ja ostamisen oikeus – sovitetaan yhteen oikeudenmukaisuuskysymysten kanssa. Esimerkiksi naisten ja miesten riskit eroavat selvästi toisistaan ja siksi vakuutustuotteidenkin voisi ajatella olevan sukupuolittain erilaisia. EU on kuitenkin kieltänyt sukupuoliprofiloidut vakuutukset syrjivinä.
Kympin sarja jatkuu tänä torstaina 14.11. Paul Lillrankin ja Teivo Teivaisen alustuksilla aiheesta Köyhät ja kapitalismi.