Onnettomuus yllätti täysin pelastusorganisaatiot. Miten se oli mahdollista, viestinnän yliopistonlehtori Salli Hakala Helsingin yliopistosta?
— Onnettomuus sattui yöaikaan. Meripelastussuunnitelmissa oli aina lähdetty siitä, että onnettomuuden sattuessa ihmisiä pelastettaisiin toisiin laivoihin. Sitä, että matkustajalautta uppoaisi niin nopeasti, ettei kukaan ehtisi paikalle, ei ollut missään skenaariossa.
Mitkä olivat onnettomuuden keskeiset syyt?
— Syyt olivat teknisiä, luonnonolosuhteista ja ihmisistä johtuvia. Laivan keulavisiiri oli heikosti kiinni ja se irtosi kovassa aallokossa. Estonian miehistö oli nuorta ja kokematonta. Vauhtia oli liikaa olosuhteisiin nähden. Kun laivaa käännettiin äkillisesti, autokannella ollut vesi heilahti laivan oikealle laidalle aiheuttaen kallistumisen. Siitä seurasi, että ihmiset eivät päässeet pois eikä kaikkia pelastusveneitä saatu irrotettua. Merivesi oli kylmää, siinä ei ihminen monta tuntia selviä.
Mitkä olivat viestiyhteyksien kriittiset kohdat?
— Virallista Mayday-hätäkutsua ei tehnyt Estonia, vaan Turun meripelastuskeskus kuultuaan Estonian ja Silja Europan välisen radiokeskustelun. Sen jälkeen tieto meni TT:lle Ruotsiin sekä STT:lle, ja sen noteerasi heti myös Reuters. Estonia oli ensimmäinen media-ajan suuronnettomuus, jossa media sai tietää asioista paljon ennen maiden poliittista johtoa.
— Estonian paikantaminen oli vaikeaa, kun MBS-radiolinja oli poissa käytöstä. Kriisiä ratkottiin kolmella eri kielellä.
Mikä vaikeutti pelastajien työtä myrskyisän sään ohella?
— Merihädän mittakaava selvisi vasta, kun joku muisti että Estonia oli sama laiva, joka oli aiemmin kulkenut Viking Sally -nimisenä Turku–Tukholma -reittiä, ei siis kalastusalus. Pelastushenkilöillä oli ollut edellisenä päivänä juhlat. Kesti lähes tunnin ennen kuin koko hälytysketju oli soitettu yöllä läpi. Matkustajaluettelot olivat puutteellisia.
Mitä katastrofista opittiin?
— Turun mediakeskukseen tuli 6 000 puhelua, mikä sitoi pelastuksen resursseja. Medioitunut kriisi aktivoi monien ihmiset pelot ja aiemmat kriisit. Uhrien, omaisten ja median tiedontarve on suuri. Eri kohderyhmille pitää järjestää eri viestintäkanavat ja tiedottaa faktat kirjallisesti.
— Kriisiviestintä on teknisen tiedonkulun lisäksi sosiaalisen ja kulttuurisen tilanteen ymmärtämistä ja tulkintaa. Suomi onnistui pelastustehtävien johtajana. Estonia oli kriisi, jolle virkamies antoi kasvonsa. Se synnytti luottamusta ja vähensi kritiikkiä.
Tohtorin hatusta -palsta on ilmestynyt Yliopisto-lehdessä Y/07/19.