Lasse Tarkiaisen väitöstutkimus kartoittaa eri tuloviidennesten kuolleisuuden kehitystä Suomessa vuosina 1988–2012 sekä sitä, minkälaisista ikä- ja kuolemansyyryhmistä muutokset kumpuavat. Lisäksi tutkimus tarkastelee asuntokunnan tulojen ja kuolleisuuden yhteyttä ottaen huomioon yksilön sosiodemografisia tekijöitä lapsuudessa ja aikuisuudessa. Sosiodemografiset tekijät ovat väestöllisiä ja sosiaalisia ominaisuuksia, kuten ikä, koulutus, asumismuoto ja työllisyystilanne. Tarkiainen tutki myös, missä määrin nämä tekijät selittävät tulojen yhteyttä eri kuolinsyihin ja onko niiden merkitys kuolleisuuserojen selittäjinä muuttunut ajassa.
Sosiodemografiset ominaisuudet tutkimuksen perustana
Tilastokeskuksen yhdistämistä rekistereistä tuotettu aineisto sisälsi tietoa yksilöiden sosiodemografisista ominaisuuksista ja kuolemansyistä vuosina 1971–2012. Aineistoon on yhdistetty myös tietoja vuoden 1950 väestönlaskennasta. Kuolleisuuden kehitystä ja erojen muutoksia yli 35-vuotiailla analysoitiin laskemalla elinajanodotteita tuloviidenneksittäin, analysoimalla näiden muutoksia sekä sovittamalla aineistoon regressiomalleja.
Alimman tuloviidenneksen elinajanodotteen vaatimaton kasvu lisännyt eroja
Neljän ylimmän tuloviidenneksen elinajanodote kasvoi selvästi 1988–2007, mutta alimman viidenneksen kasvun pysähtyminen miehillä ja vaatimaton kasvu naisilla johtivat erojen selvään lisääntymiseen. Suuri osa kuolleisuuseroista selittyi tuloryhmien koostumuksella koulutuksen, ammattiaseman, pääasiallisen toiminnan ja yksin asumisen suhteen. Näiden tekijöiden huomiointi ei kuitenkaan selittänyt sitä, että suhteellinen ero korkeimpaan viidennekseen kasvoi muissa tuloryhmissä 35–64-vuotiailla jaksojen 1988–91 ja 2004–07 välillä. Alimman viidenneksen pysähtynyt kuolleisuuskehitys miehillä ja kuolleisuuden kasvu naisilla ei myöskään selittynyt tuloryhmän sosiodemografisen koostumuksen muutoksella. Tulojen ja kuolleisuuden välillä havaittiin yhteys myös vuosina 1971–2007, vaikka havaitut ja havaitsemattomat sisarusten jakamat lapsuuden perheen ominaisuudet huomioitiin. Toisin sanoen, yhteys havaittiin myös saman perheen lapsien välillä ja se säilyi, vaikka aikuisuudessa havaitut yksilön ominaisuudet huomioitiin ja yhteyttä tarkasteltiin eri kuolemansyyryhmissä.
Alkoholin osuus kasvaa kuolinsyynä tuloryhmittäin
Lisääntynyt kuolleisuus alkoholiperäisiin syihin oli vaatimattoman kuolleisuuskehityksen taustalla alimmassa tuloviidenneksessä molemmilla sukupuolilla vuoteen 2012 saakka. Myös erot kuolleisuudessa syöpiin ja sepelvaltimotautiin lisäsivät eroa elinajanodotteessa tuloryhmien välillä miehillä. Miehillä koulutustaso, ammattiasema ja työmarkkina-asema selittivät noin 50–60 prosenttia suhteellisesta kuolleisuuserosta alkoholisyihin ylimmän ja alimman tuloryhmän välillä 1988–2012. Naisilla näiden tekijöiden selittämä osuus suhteellisesta erosta laski 70:stä 30 prosenttiin. Toisin sanoen, vakavat alkoholihaitat olivat entistä useammin yhteydessä alhaisiin tuloihin vaikka koulutus, ammatti ja työllisyystilanne huomioitiin. Alkoholin osuus tuloryhmittäisten kuolleisuuserojen kasvussa alleviivaa tarvetta puuttua terveyskäyttäytymiseen ja mielenterveyteen liittyviin ongelmiin terveyserojen kaventamiseksi.
Valtiotieteiden maisteri Lasse Tarkiainen väittelee 27.5. klo 10:15 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa sosiologian alaan kuuluvasta aiheesta ”Income and Mortality - The Dynamics of Disparity: A Study on the Changing Association Between Income and Mortality in Finland”. Väitöstilaisuus järjestetään yliopiston päärakennuksen auditoriumissa XV (Fabianinkatu 33). Väitöskirja on luettavissa e-thesis-palvelussa
Väittelijän yhteystiedot: Lasse Tarkiainen, s-posti lasse.tarkiainen@helsinki.fi