– Mikä on kiinnostavinta Star Trekin tietokoneissa? kysyy Helsingin yliopiston ohjelmistotekniikan tuore professori Tommi Mikkonen.
– Tietysti se, ettei Spock koskaan joudu pahoittelemaan tiedoston olevan toisella koneella tai väärässä formaatissa. Vaan se on aina hänen käytettävissään, juuri siinä ja sillä laitteella, jolla hän sitä tarvitsee.
Näin ohjelmistot pitäisi Mikkosen mukaan saada toimimaan myös todellisuudessa. Tiedon pitäisi siirtyä näppärästi koneelta puhelimelle ja siitä vaikka videotykille tai toiselle puhelimelle.
Tällaisia ohjelmistoja kutsutaan monilaiteohjelmistoksi. Mikkosen mukaan niiden merkitys kasvaa huomattavasti tulevaisuudessa.
– Tänä päivänä, kun ihmisellä on tietokone, puhelin ja ehkä läppäri, jaksamme vielä pelata laitteisiin sidottujen tiedostojen ja ohjelmistojen kanssa, Mikkonen pohtii.
Mutta kun tietotekniikka pian integroituu kodinkoneisiin, on ihmisillä enemmän tietokoneita kuin jaksamme nimetä. Jos haluat vaikka tarkastella autosi ottamia kuvia televisiostasi, täytyy tiedonsiirron näiden kahden välillä toimia.
Eikä kehitys tähän lopu. Jossain vaiheessa tietokoneista tulee korvattavia kuin kärpäsistä.
– Sitten kun työpöydällä on kymmeniä mikroprosessoreilla varustettuja laitteita, kuka muistaa, mikä juttu oli missäkin? Ainoa ratkaisu on, että ne kaikki jakavat samat tiedot.
Haaste ei ole ihan pieni, mutta Mikkonen pyrkii ratkomaan sitä luomalla uutta ohjelmistoympäristöä, jossa monilaiteohjelmistot voisivat toimia. Avoimia kysymyksiä on vielä kosolti, esimerkiksi miten tietoturva saadaan toimimaan.
Eikös tuo kuulosta enemmän kaupallisen puolen tuotekehittelyltä?
– Jonkun pitää ensin näyttää kaupallisille toimijoille, että se on mahdollista, Mikkonen vastaa. Hän huomauttaa yliopistojen olleen usein ohjelmistokehityksen edelläkävijöitä kauan ennen kuin ajatukset on tuotteistettu.
Yksityisellä puolella aikaa tuhrautuisi rahoituskierroksiin ja muuhun toisarvoiseen, mutta yliopistolla voi keskittyä tekemään.
– Ohjelmistot ovat maailman paras tutkimuskohde. Ne ovat juuri niin monimutkaisia kuin itse niistä teemme. Niinpä niissä on loputtomasti mahdollisuuksia.