Tiedon avoimuus ja pakkolisensointi auttaisivat nopeuttamaan koronarokotteiden tuotantoa ja jakelua – miksi niitä jarrutetaan?

Rokotteiden vastustaminen ja rokote-epäröinti on herättänyt huolta julkisessa keskustelussa. Laumasuojan saavuttamiseksi suuri osa väestöstä olisi rokotettava, ja jos moni jättää rokotteen ottamatta, rokotekattavuutta ei välttämättä saavuteta.

Rokote-epäröinnin syiden kartoittaminen on tärkeää, mutta siihen keskittyessä ohitetaan se tosiasia, että Afrikassa 1,3 miljardia ihmistä ei ole saamassa COVID-rokotetta lähiaikoina lainkaan. Näin suuren väkimäärän rokottamatta jääminen on suurempi riski viruksen mutaatiolle ja laumasuojan puutteelle kuin alueelliset, määrällisesti pienet epäröivien taskut.

Afrikan rokotteiden puutteiden taustalla on kolme eri seikkaa.

Ensimmäinen niistä on lääketeollisuuden immateriaalioikeudet. Rokotteita kehittävät yritykset voivat määritellä rokotteiden hinnan kansainvälisiin teollisoikeuksiin perustuen. Maailman kauppajärjestön sääntelemän Trade Related Intellectual Property Rights (TRIPS) sopimuksen perusteella rokotteen kehittäneet yritykset saavat yksinoikeuden rokotteen patenttiin. Yritykset voivat tuottaa rokotetta ilman että kilpailevia rinnakkaistuotteita on markkinoilla – kilpailun puute pitää hinnat korkealla. Tällä hetkellä markkinoilla olevien BionTech-Pfizerin ja Modernan rokotteet on hinnoiteltu siten, että kehittyvillä mailla ei ole varaa niihin, ne ovat noin kolminkertaiset AstraZenecan/Oxfordin kehittämään rokotteeseen verrattuna.

Toiseksi, kahdenväliset ennakko-ostosopimukset rokotteita kehittävien yritysten ja maiden sekä alueiden välillä. AstraZenecan ja Euroopan Unionin sopimusristiriidat olivat esillä tammikuussa: EU kritisoi AstraZenecaa sopimusrikkomuksista ja kyseenalaisti AstraZenecan selityksen tuotantovaikeuksista, sillä nimenomaan tuotannosta EU oli maksanut AstraZenecalle julkisilla varoilla. Heräsi kysymys, oliko AstraZeneca myynyt rokotteet paremmin tarjoavalle.

Afrikan Unioni on neuvotellut toisiin rokotteisiin verrattuna halvemmasta ja yksinkertaisempaa säilytystä vaativasta AstraZenecan/Oxfordin yliopiston rokotteesta, mutta kaiken kaikkiaan Afrikassa on helmikuun 2021 puoliväliin mennessä on rokotettu 25 ihmistä Venäjällä kehitetyllä Sputnik-rokotteella.

Afrikan Unioni on neuvotellut African Export-Import Bankin avulla sopimuksesta, jonka olisi tarkoitus etukäteisrahoittaa 670 miljoonaa sillä välin kun Afrikan maat kokoavat varojaan rokotteita varten. Lähtökohtaisesti eri maanosat ja maat eivät ole tasa-arvoisessa asemassa neuvotteluissa rahoituksen ja verkostojen suhteen. Afrikan Unionin on ollut sopimuksia laadittaessa neuvotteluissa jäljessä ja arvojärjestyksessä häntäpäässä.

Kolmas Afrikan huonon rokotetilanteen syy liittyy kehitysohjelmien ongelmiin. Kehittyvien maiden rokotetarpeen helpottamiseksi perustettiin huhtikuussa 2020 COVAX-ohjelma jota ovat rahoittaneet muun muassa Euroopan komissio, Maailman terveysjärjestö, Kansainvälinen rokoteallianssi, Bill ja Melinda Gatesin Säätiö ja Wellcome Trust. Ohjelman tarkoitus oli kattaa rokote 20 prosentille kehittyvien maiden väestöstä.

Joulukuussa 2020 kävi kuitenkin ilmi, että ohjelma on lähellä epäonnistumista rahoituksen riittämättömyyden vuoksi. Tammikuun lopussa yksi Joe Bidenin uuden hallinnon ensimmäisistä päätöksistä , mikä paransi onnistumisen mahdollisuuksia. Päätöstä seurasi julkaisu, että COVAX on valmis toimittamaan ensimmäiset rokoteannokset Etelä-Afrikkaan helmikuussa. Samaan aikaan rikkaat maat kuten Kanada ovat kuitenkin kahmineet rokotteita COVAX-ohjelman kautta. Kanadalla on rokotteita viisinkertainen määrä väestöönsä nähden. Koska rokotteiden tämän hetkinen sopimusten mukainen tuotantokapasiteetti on rajallinen, toisten ylijäämä on toisilta pois.

Valtiot ja hyväntekijät vastustavat

COVAX-ohjelmakaan ei lopulta ratkaise rokotteiden saatavuuden eriarvoisuuden keskeisintä syytä: immateriaalioikeuksien ongelmaa. ehdottivat Maailman kauppajärjestölle lokakuussa, että rokotteiden kansainvälisen saatavuuden takaamiseksi tulisi soveltaa TRIPS-sopimuksen immateriaalioikeuksia määrittävän sopimuksen alakohtia, jotka mahdollistaisivat patentin avaamisen. Patentin yksinoikeudesta luopuminen tarkoittaisi, että rokotetta voisivat valmistaa muutkin yritykset kuin patententtien nykyiset haltijat ja rokotetta saataisiin jakeluun nopeammin.  Lisenssin avaamista ei kuitenkaan ole pantu täytäntöön COVID-rokotteiden kohdalla, koska EU maat, USA ja Iso-Britannia vastustavat yksinoikeuteen perustuvien immateriaalioikeuksien poistamista.

Kun Bill Gatesiltä kysyttiin, miksei hän tue yksinoikeuteen perustuvan patenttilain poistamista määräajaksi koronarokotteiden kohdalla, hän vastasi, ettei sääntöjä kannata muuttaa, koska se ei poistaisi rokotteen tuotannon rajoituksia. Vastaus on linjassa Gatesin säätiön toimintamallin kanssa, joka perustuu hyväntekeväisyyteen taloudellisen voiton tavoittelun kautta.  Gates oli keskeinen Oxfordin rokotteen kehittäjien ja AstraZenecan välisissä neuvotteluissa syksyllä 2020. yliopiston kehittäjien tarkoituksena oli julkaista rokotteen tiedot avoimena niin, että mikä tuottaja tahansa voisi tuottaa rokotetta. Bill Gates kuitenkin puhui heidät ympäri myymään rokotteen lisenssin yksinomaan .

Gatesin motiiveja on pohdittu julkisuudessa. vihjaa, että Gatesillä on suoria taloudellisia motiiveja ja osoittaa että hänellä on omistuksia eri rokotefirmoissa. Myös patenttioikeuksien kumoamista välttelevää vastausta tuotannon vaikeuksiin perustuen on kritisoitu: esittää Mail&Guardianissa, että Oxfordin ja AstraZenecan rokotteen teknologia ei ole vaativa ja että sitä olisi mahdollista toteuttaa muissakin tuotantolaitoksissa kuin missä sitä jo tehdään. Tuleekin vaikutelma, että patenttien ja tiedon avaaminen muuttaisi kansainvälisen lääketieteellisen tutkimuksen kentän toimintatapoja tavalla  , joka kyseenalaistaa nyt kentällä operoivien kaupallisten toimijoiden valta-aseman.

Pakkolisenssi auttoi HIV-epidemian hallinnassa

Yksinoikeuksia kyseenalaistavia alakohtia on kuitenkin sovellettu aiemminkin – terveyden näkökulmasta menestyksekkäästi. Patenttien avaaminen ’pakkolisenssillä’ HIV-lääkityksen kohdalla johti halpojen antiretroviruslääkkeiden tuottamisen Afrikan maihin 2000-luvulla.

Tuolloin eteläafrikkalainen apartheidin vastainen ja HIV-potilaiden oikeuksia ajava Treatment Action Campaign -kansalaisjärjestö nousi paikallista poliittista eliittiä vastaan. Etelä-Afrikan silloinen presidentti Thabo Mbeki kiisti HIV:n aiheuttavan AIDS:ia ja ajatteli kansainvälisten toimijoiden pyrkivän vaikuttamaan maan sisäisiin asioihin.  TAC haastoi Etelä-Afrikan hallituksen oikeuteen kansalaistensa terveysoikeuksien epäämisestä ja mobilisoi intialaisen rinnakkaislääkkeitä valmistavan lääketehtaan Ciplan tuottamaan halpoja rinnakkaislääkkeitä markkinoille. lääkkeiden avulla Afrikan HIV-epidemia on saatu hallintaan.

Tämä niin kutsuttu -kampanja ei ole ainutlaatuinen tavoitteessaan: TRIPS-sopimuksen pakkolisenssiä sovelletaan säännöllisesti eri tilanteissa, joista epidemiat ovat vain yksi, ilman että se kyseenalaistaa koko patenttimallia. Koronarokotteiden patenttien purkamisen vastustuksen ja TAC:n esimerkin valossa kuitenkin vaikuttaa siltä, että ilman voimakasta kansainvälistä liikettä ja suoraa painostusta pakkolisenssin soveltaminen on epätodennäköistä.

Tiedon avoimuus ja pakkolisenssin soveltaminen voisi kuitenkin mahdollistaa halvempien rokotteiden tuotannon ja nopeamman globaalin kattavuuden. Koska virus ei noudata kansallisia rajoja, miljardien ihmisten jääminen ilman rokotteita vaarantaa pandemian pysäyttämisen koko maailmassa.

on akatemiatutkija ja globaaleja terveyskysymyksiä tutkiva sosiologi. Hän on kansainvälisen COVID-19 Coalitionin Social Science Working Groupin jäsen.