Talouskasvu kateissa – 15 viime vuotta ovat olleet Suomessa outoa aikaa, kun kulutus on kasvanut BKT:n polkiessa paikallaan

Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 1/2025.

Kuuntele juttu Soundcloudista tai Spotifysta. 

Huonosti menee. Tätä viestiä valtiovarainministeriö, poliitikot ja taloustieteilijät ovat toistelleet yhdessä ja erikseen.

Erityinen huomio on kiinnitetty viimeiseen reiluun viiteentoista vuoteen. Uudistuksia vaativat poliitikot ovat kutsuneet vuosia 2008—2023 hukatuiksi.

Näkemystä voi olla vaikea kiistää lukujen valossa. Kansakunnan talouden tärkeimpänä mittarina pidetty bruttokansantuote on vuodesta 2008 lähtien kasvanut vaivaiset kolme prosenttia. Ero länsinaapuriin on musertava: Ruotsissa BKT kasvoi samana ajanjaksona 30 prosenttia.

Toinen huono luku on työn tuottavuus: se, kuinka paljon lisäarvoa suomalaiset ovat jokaista tehtyä työtuntia kohden luoneet. Vuodesta 2007 vuoteen 2021 keskimääräinen tuottavuus nousi Suomessa vain kaksi euroa tunnilta, 59 euroon. Ruotsissa nousua oli 62 eurosta 70 euroon.

Mutta miksi ei silti tunnu siltä, että ennen olisi ollut paremmin ja viimeiset 16 vuotta pelkää kurjuutta?

Elintaso noussut

Asun vuonna 2018 valmistuneessa talossa asuinalueella, joka oli vielä vuonna 2008 osa Helsingin satamaa. Talon tekniset ratkaisut kaukokylmineen ovat parempia kuin yhdessäkään aiemmassa kodissani.

Muidenkaan suomalaisten nykytila ei näytä kaikkien lukujen osalta pahalta. Asumisväljyys on kasvanut keskimäärin kolme neliötä henkeä kohden, ja samaan aikaan kotitalouksien nettovarallisuus on vankistunut. Toimeentulotuen saajien suhteellinen määräkin oli 2023 liki sama kuin vuonna 2005.

Elintaso on noussut kuin varkain ja palvelutaso parantunut. Katselen elokuvani palvelusta, jota ei vuonna 2008 ollut. Kuuntelen musiikkini sovelluksesta, ja maksutonta viihdettä riittäisi verkossa enemmän kuin ikinä ehtisin seurata.

Digitalisoituminen on ylimalkaan edennyt jättiloikkia vuodesta 2008. Jos pandemia olisi iskenyt 2010 eikä 2020, siirtymä konttoreilta etätöihin ja luentosaleista etäopetukseen olisi ollut mahdoton. Nyt videopalavarit ja verkkokurssit kuuluvat useimpien arkeen.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kulutusjuhla jatkuu

Makrotaloustieteenprofessori Niku Määttänen pitää havaintoa arjen ja talouslukujen ristiriidasta kiinnostavana. Selitys siihen tulee nopeasti.

— Katso yksityistä kulutusta. Se on jatkanut kasvuaan. 

Totta. Kun vuonna 2007 kotitalouksien yhteenlasketut kulutusmenot olivat noin 91 miljardia euroa vuodessa, vuonna 2023 ne olivat jo 136 miljardia euroa. Kun inflaatio huomioidaan, kasvua on ollut 12 prosenttia.

Tämä on aika yllättävää. Kun bruttokansantuote sukeltaa, kulutus sukeltaa yleensä myös. Näin kävi esimerkiksi 1990-luvun lamassa, mutta finanssikriisin jälkimainingeissa ei.

— Ja koska kulutus on jatkanut kasvua, elämänlaatu on parantunut samalla, vaikka BKT junnaa, Määttänen toteaa.

Mutta miten? Velaksiko tässä elellään? Vähän sitäkin, arvioi Määttänen. Kansantaloutena säästämme aikaisempaa vähemmän. Suomen vaihtotase oli ennen finanssikriisiä yleensä selvästi positiivinen eli nettovelka ulkomaille pieneni.

Vuodesta 2010 eteenpäin vaihtotase on ollut monena vuonna hitusen miinuksella, mikä tarkoittaa Suomen velkaantumista ulkomaille. Kokonaiskuvassa muutos ei silti ole iso.

— Mutta suurin syy on investointien puute. Ei ole investoitu tulevaan vaan on kulutettu.

Verotulojen kato

Vaisu BKT-kehitys merkitsee sitä, että yrityksillä on mennyt huonosti, kun tuotanto on kutistunut. Ja liiketoiminnan supistuessa ensimmäisenä joustaa yleensä liikevoitto, sanoo taloustieteilijä Ilja Kavonius.

— Juoksevat kulut eivät yleensä jousta, eivätkä yritykset yleensä irtisano mielellään. Myös palkat joustavat alaspäin heikosti.

Ensimmäisenä tappiota kokevat liikeyritysten omistajat. Suomen talouden kannalta tähän liittyy kultareunus: globaalissa maailmassa omistajat eivät suinkaan aina asu samassa maassa kuin yritys pitää pääkonttoriaan.

— Esimerkiksi Helsingin pörssin omistuksesta noin puolet on ulkomailla. Niinpä osan Suomen BKT:n tappioista kantoivat vaikkapa Nokiaan sijoittaneet ulkomaiset eläkerahastot.

Kuulostaa meidän kannaltamme kätevältä. No, ehkei yksinomaan.

— Jos yritys ei tuota voittoa, siihen ei myöskään investoida. Suomeen on investoitu vähän viimeisten reilun 15 vuoden aikana, Kavonius toteaa.

Toinen iso ongelma on verotulojen katoaminen. Yritysten suoraan ja välillisesti maksamat verot ovat olleet valtiolle merkittävä tulonlähde 

— Esimerkiksi Nokia yksin maksoi vuonna 2007 yhteisöveroa yli miljardin. Vuonna 2015 se ei maksanut sitä enää lainkaan. Tämä näkyy valtiontalouden alijääminä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Puhelin satasella

Kavonius kehittää Euroopan keskuspankissa tapoja vertailla maiden taloutta. Niistä BKT on vain yksi. Muita ovat esimerkiksi juuri yksityinen kulutus sekä kotitalouksien ostovoimakorjattu tulotaso. Näistä vinkkeleistä tilanne ei näytä huonolta. Hintoihin suhteutettuna suomalaisten käytettävissä olevat tulot ovat keskimäärin suuremmat kuin vaikkapa vauraina pidettyjen tanskalaisten.

Ihan kaikkea nämäkään mittarit eivät tavoita. Esimerkiksi teknologia kehittyy kaiken aikaa. Vuoden 2008 kännykät muistuttivat vielä puhelimia enemmän kuin mukana kannettavia tietokoneita, eikä netin käyttäminen 3G-verkon yli ollut helppoa. Samaan tapaan kuluttajien ulottuville on tullut runsaasti esimerkiksi uusia verkkopalveluita, lääkkeitä, tehokkaampia akkuja ja niin edespäin.

Näitä pyritään ottamaan huomioon hyödykkeiden arvoa laskettaessa, mutta jotkut uutuuksista eivät aivan taivu talousluvuiksi. Miten hinnoitella sellaiset elintasoa nostavat, mutta kuluttajille ilmaiset hyödykkeet kuten Google-haut, sosiaalinen media tai muut verkkopalvelut?

Taloustieteessä puhutaan myös kuluttajan ylijäämästä. Sitä syntyy, kun tuotteen saa ostettua halvemmalla kuin mitä siitä olisi valmis maksamaan. Tuotteiden laadun parantuessa ja hintojen laskiessa tämä ylijäämä kasvaa: nyt saa satasella puhelimen, josta kymmenen vuotta sitten olisi joutunut maksamaan moninkertaisesti.

— Bruttokansantuote ei täysin kata ainakaan uusiin hyödykkeisiin liittyvää kuluttajan ylijäämää, Määttänen sanoo.

Hyvinvoinin hedelmät

Omassa arjessani vaikuttaa siltä, ettei Suomessa ole pulaa investoinneista eikä uusista hankkeista. Pääkaupunkiseudulle rakentuu uusia asuinalueita, ja 16 vuoden aikana ovat valmistuneet niin uusi satama, länsimetro, pikaratikat, Lahden oikorata kuin moottoritie Venäjän rajalle.

Musiikkitalo, Oodi-kirjasto ja lukuisat kauppakeskukset ovat kohonneet Helsingin maamerkeiksi. Teitä, asemia ja siltoja peruskorjataan jatkuvasti. Tätä seuratessaan ei saa vaikutelmaa taantuvasta yhteiskunnasta. 

Pääkaupunkiseutu on kuitenkin vain osa totuutta. Nokian romahduksesta kärsineessä Salossa tai teollisuutta menettäneessä Kymenlaaksossa tilanne näyttää varmasti erilaiselta.

Vaikka elinajanodote on jatkanut kasvuaan, suomalaisten terveyserot ovat kasvaneet. Hyvinvoinnin hedelmät eivät jakaudu tasaisesti. Talouden kärsiessä eniten kärsivät heikoimmassa asemassa olevat. Suomessa hyvinvoinnin erot ovat maailmaan verrattuna silti edelleen pieniä.

— Hyvinvointivaltio on myös yksi syy kulutuksen kasvuun. Vaikka ihminen jäisi työttömäksi, hän ei jää tyhjän päälle ja pystyy kuluttamaan, Määttänen sanoo.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Keskitahdissa

Jos velkaantuneesta maasta puuttuu investointeja ja velkaantuminen jatkuu, häämöttääkö pian jo kuilun reuna?

Määttänen ei innostu dramaattisista kielikuvista. 

— Ei näin voi jatkua ikuisesti, mutta en usko, että tässä ollaan romahdukseen menossa. Moni talouden mittari näyttää jo nyt paljon paremmalta. Kavonius on samoilla linjoilla.

— Suomen luvut voivat nyt näyttää hurjilta, koska ennen vuotta 2008 meillä meni niin poikkeuksellisen hyvin. Tuottavuutemme oli silloin Nokian ja metsäteollisuuden ansiosta maailman huippua, Kavonius toteaa.

Myös usein toistuva Ruotsiin vertaaminen voi hämätä, naapurimme talouskasvu kun on ollut poikkeuksellisen kovaa. Esimerkiksi Saksaan verrattuna olemme yhä melko kilpailukykyisiä.

Noin kuudentoista vuoden taantumakin voidaan jakaa kahteen jaksoon. Vuosina 2009—2015

Suomella todella meni heikosti ja BKT jopa laski, mutta sen jälkeen kasvu on ollut melkein eurooppalaista keskitahtia.

Tärkeä tekijä on ollut palkkamaltti, Kavonius arvioi.

— Juuri ennen finanssikriisiä palkat nousivat vauhdilla ja hinnoittelimme itseämme ulos. Nyt suomalainen työvoima ei ole verrokkimaihin verrattuna kallista.

Siksi voisi odottaa, että investointeja olisi luvassa. Edes julkisen talouden alijäämät eivät ole mahdottomia.

— On selvää, että ne pitää saada kuriin. Mutta opeutustarve on kuitenkin vain miljardeja, 

ei esimerkiksi kymmeniä miljardeja, Kavonius huomauttaa.

Määttänen pohtii myös veronkorotusten mahdollisuutta.

— Jos minä saisin päättää, esimerkiksi kiinteistöveron korotus ja asumistulon verotus olisivat hyviä tapoja kerätä rahaa valtiolle. Mutta poliittisesti ne ovat tietenkin hyvin epäsuosittuja.

Vauras Suomi

Suomen tulevaisuuden uhkakuviin on usein liitetty väestön ikääntymisestä seuraava eläkepommi. Se näyttäisi kuitenkin jääneen suutariksi maahanmuuton kasvettua.

Maahanmuuton ansiosta Suomen ikärakenne ei ole lainkaan hullumpi, tutkijat sanovat.

Kun vuonna 2008 eläkkeensaajia oli 25,4 prosenttia väestöstä, vuonna 2023 heitä oli 28,5 prosenttia. Kasvua siis, mutta ei vielä suuren suurta.

— Nyt vaan pitäisi löytää maahanmuuttajille korkean tuottavuuden töitä, Kavonius toteaa.

Niitäkin voi olla luvassa, ainakin jos on uskominen tutkimuslaitos Laboren johtaja Mika Malirantaa.

Hänen mukaansa Suomessa on jo syntymässä yritysten uusi kultainen sukupolvi, joka tarjoaa korkean tuottavuuden töitä. 

Ilja Kavonius on sanoissaan hieman varovaisempi, mutta toiveikas yhtä kaikki.

— Kansainvälisessä vertailussa Suomi on edelleen vauras maa. Meillä on koulutettu väestö ja vakaat olosuhteet. Uskon ja toivon, että investointejakin alkaa taas tulla.

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.