ARTIKKELI / Y/08/15 // Nykyhallituksen säästöpäätökset ja pakolaistilanne ovat saaneet suomalaiset osoittamaan eri tavoin mieltään. Onpa vietetty jopa hyvinvointivaltion hautajaisia. Onko kansan luottamus yhteiskuntaan ja päättäjiin nyt mennyt?
— Viimeaikainen kuohunta ei vielä ole vienyt kokonaan luottamusta, mutta on se rapautunut. Nuorilla on luottamuspula, ja moni miettii, saako itse eläkettä aikanaan, vastikään viestinnän professoriksi nimitetty Anu Kantola arvioi.
Suuri osa äänestäjistä on liikkuvia. Koska sana ei kulje enää puoluekoneiston kautta, päättäjillä on aiempaa ohuempi yhteys kansalaisiin. Hallitus myös tarjoaa tipoittain tietoa toimistaan, Kantola sanoo.
Kansa taas turvautuu sosiaaliseen mediaan. Se synnyttää tiiviitä piirejä, jotka vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta — poliittista eliittiä vastaan tai sen puolesta.
ELIITIN SANA / Luottamuksen rapautumisesta kertoo myös se, että yhteiskunnan eliitin toimia kyseenalaistetaan. Kantolan tutkimusprojektin Hetken hallitsijat -kirjasta käy ilmi, että päättäjiä koskevien skandaalien määrä on kaksinkertaistunut joka vuosikymmenellä 1970-luvulta lähtien.
— Media alkoi kyseenalaistaa eliitin toimia 1980-luvulta lähtien, mutta myös kansalaiset ovat entistä kriittisempiä. Yhä useampi päättäjä on menettänyt asemansa skandaalin vuoksi.
Myös ammattiyhdistysjohtajien tuolit heiluvat, kun jäsenet ovat alkaneet kadota liitoista.
Niinpä palkansaajajärjestöjen järjestämä laaja mielenilmaus hallituksen politiikkaa vastaan oli Kantolan mukaan neuvottelua siitä, onko kolmikanta vielä voimissaan.
— Lisäksi pakolaiskysymyksestä on tullut yksi ukkosenjohdatin, jonka kautta kansalaisten rapautuva luottamus kanavoituu politiikkaan.
Poliisibarometri kertoo, että viisi vuotta sitten 25 prosenttia 15–79-vuotiaista suomalaisista piti erittäin tai melko todennäköisenä, että poliisin sisällä esiintyy epäeettistä toimintaa. Viime vuonna näin uskoi jopa 42 prosenttia suomalaisista. Ainakin osasyy luottamuspulaan voi löytyä Jari Aarnion tapauksesta. Marraskuussa 2013 vangittua poliisipäällikköä syytetään muun muassa virka-aseman väärinkäytöstä, lahjuksen ottamisesta ja huumausainerikoksista.
AIVOVUODON UHKA / Yliopistoväki raivostui, kun hallitus ilmoitti leikkaavansa koulutuksesta, tutkimuksesta ja kulttuurista rajusti. Myös opintotuki jäi leikkuriin. Olivathan Juha Sipilä ja Alexander Stubb eduskuntavaalien alla poseeranneet kädessään aivan päinvastainen lupauskyltti. ”Härskiä lupausten rikkomista”, mielenosoituksissa huudettiin.
Koulutusleikkaukset voivatkin Anu Kantolan mukaan johtaa aivovuotoon. Nyt jos koskaan tutkimukseen kannattaisi panostaa.
— Yliopistot pitäisi säilyttää kilpailukykyisinä, jotta opiskelijat pysyvät kotimaassa ja tänne tulisi lisää myös kansainvälisiä tutkijoita.
1960-luvulla puhuttiin hyvistä kehistä. Käsite tarkoittaa sitä, että politiikalla on synnytettävä ketjureaktioita, joiden kautta ihmiset pääsevät mukaan talouskasvun tuottamiseen.
— Ihmiset pääsevät tämän ajatuksen mukaan opiskelemaan niin pitkälle kuin haluavat, ja terveydenhuoltosektori sekä sosiaalisektori pelaavat. Hyvät kehät vahvistavat myös yhteiskuntaa ja toisia kohtaan tunnettua luottamusta. Maa ei pärjää, jos iso osa kansasta syrjäytyy.
REILU MUUTOS / Hyvien kehien sijaan meneillään on ahdistuksen kierre. Hyvinvointiyhteiskunta nähdään liian kalliina. Kantola muistuttaa, että Suomi oli paljon köyhempi 1950-luvulla, jolloin järjestelmä syntyi.
— On vastuutonta, että tärkeässä asemassa olevat päättäjät lukevat kansalle madonlukuja. Heidän pitäisi luoda luottamusta ja myönteisyyttä ja vaalia tulevaa. Johtamisen pitäisi motivoida ihmisiä ratkaisemaan itse ongelmia.
Kantolan mielestä suomalaiset ovat muutoskykyinen kansa. Sitä todistaa Suomen kansainvälisesti nopein rakennemuutos 1960-luvulta nykypäivään.
— Sitä muutoskykyisyyttä päättäjien pitäisi käyttää paremmin hyväkseen eikä väittää ihmisiä laiskoiksi.
Perussuomalaiset on Anu Kantolasta hieno ilmiö suomalaisessa politiikassa, koska se on lisännyt kiinnostusta politiikkaa kohtaan. Kaikki puhuvat politiikkaa, ja se on professorista arvo sinänsä.
— Mutta jos olisin pääministeri, perustaisin politiikkani yleiseen oikeudenmukaisuuteen. Kyllä ihmisiä liikuttaa se, millainen yhteiskunta on ympärillä.
Koettu oikeudenmukaisuus ja reiluus ovat erityisen tärkeitä mahdollisuuksien tasa-arvoa korostavassa Suomessa.
— Jos päättäjien toimissa ei ole oikeudenmukaisuutta, seuraavissa vaaleissa nähdään. Se on demokratiaa, Kantola toteaa.