– Työ- ja perhe-elämään liittyvät ongelmat ja kysymykset ovat monimutkaisia, eikä niihin ole yksinkertaisia vastauksia. Haluamme kuitenkin katsoa tulevaisuuteen ja löytää ratkaisuja, joilla Suomesta voisi tulla työ-, perhe- ja muun elämän yhdistämisen mallimaa. Miten saavutetaan inhimillisesti kestävä työelämä, jossa toteutuvat tasa-arvo, ihmisarvo ja yhdenvertaisuus, kysyi Yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävä tulevaisuuden työelämä (WeAll) -hankkeen johtaja, apulaisprofessori Marjut Jyrkinen seminaarin avauspuheenvuorossa.
WeAll on Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama hanke, joka käynnistyi vuonna 2015. Seminaarissa esiteltiin sen ensimmäisiä tutkimustuloksia.
Ideologinen muutos menossa
Tutkijakoulutettava Emilia Kangas ja professori Anna-Maija Lämsä Jyväskylän yliopistosta haastattelivat erilaisten organisaatioiden ja yritysten johtajia perheen ja työn yhdistämisestä sekä isyydestä.
– Isät voivat edelleenkin valita, millaisia isiä he ovat. Äideillä tätä valinnanvapautta ei ole. Isä voi halutessaan olla ”rusinat pullasta” -isä, joka kyllä leikkii ja pelaa, mutta jättää arjen äidin vastuulle. Tai hän voi erottaa työ- ja perhe-elämän kokonaan toisistaan ja pitää työtä tärkeimpänä, sillä se tuottaa elannon perheelle, sanoi Emilia Kangas.
– Menossa on kuitenkin ideologinen muutos. Uudenlainen ”kokonaisvaltainen isä”, joka on sitoutunut lapsiin ja toimii kasvattajana aktiivisesti, rikkoo perinteistä maskuliinista mallia isyydestä ja johtajuudesta.
Näiden isien identiteetissä yhdistyvät johtaminen ja vanhemmuus, ja he myös kokevat onnistuneensa työn ja perheen yhdistämisessä hyvin. He voivat toimia uudistavana esimerkkinä ja roolimallina muille organisaation jäsenille.
Perhe tekee urheilijasta vahvemman
Hiihdon maailmanmestari Matti Heikkinen kertoi palanneensa juuri kuukauden harjoittelujaksolta Norjasta. Perhe, tutkijapuoliso ja kaksi pientä lasta, olivat mukana. Huippu-urheilijan kurinalaiseen elämään perhe on tuonut rentoutta, mikä on Heikkisen mukaan tärkeä menestystekijä.
– Lapsille on ihan sama, tuleeko isi kilpailussa ensimmäiseksi vai viimeiseksi. Vastaanotto on kotona aina yhtä lämmin.
Matti Heikkisen mukaan huippu-urheilun maailmassa arvot ovat perinteisiä ja perheen ja lapsien ajatellaan yhä haittaavan urheilijan uraa. Näin siitä huolimatta, että monilla viime vuosien huippumenestyjillä, sekä naisilla että miehillä, on pieniä lapsia. Esimerkiksi ranskalainen ampumahiihtäjä Marie Dorin Habert on voittanut useita maailmanmestaruuksia äidiksi tultuaan.
Perheen ja urheilijan arjen yhdistäminen on Suomessa pitkälti urheilijan omalla vastuulla, eikä urheiluorganisaatioilla ole vakiintuneita toimintatapoja urheilijoiden auttamiseksi.
– Jos urheilija haluaa ottaa perheen mukaan esimerkiksi kilpailumatkalle tai harjoitusleirille, niin kaikki on järjestettävä itse.
Monilla arjen ratkaisuilla ja hyvällä suunnittelulla voi helpottaa huippu-urheilun ja perhe-elämän yhdistämistä.
– Päiväkodin pitää olla lähellä kotia, jotta lasten kuljettamiseen ei kulu arvokkaita puolituntisia. Ja urheilijan omalääkäri hoitaa myös lapset, siinäkin säästyy aikaa. Mutta lähipiirin ja puolison tuki ovat kaikkein tärkeimpiä, sillä huippu-urheilijahan on itsekin kuin pieni lapsi: syö, harjoittelee, nukkuu, sanoi Heikkinen .
Mikä on Perhe?
Projektipäällikkö, FT Anna Moring Monimuotoiset perheet ry:stä haastoi tutkijat miettimään, miten työpaikoilla kohdataan erilaiset perheet ja heidän elämäntilanteensa.
– On olemassa todella monenlaisia perheitä, jotka poikkeavat normiperheestä, jossa on isä, äiti ja lapsia. On yksinhuoltajaperheitä, sateenkaariperheitä, monikulttuurisia perheitä, perheitä, joista on kuollut lapsi, uusperheitä ja monia muita erilaisia perheitä. Miten näiden perheiden arki otetaan huomioon työelämässä, Moring kysyi.
Tutkimuksenkin lähtökohdaksi pitäisi ottaa perheiden monimuotoisuus. Perheen määritelmän yksioikoisuus vääristää esimerkiksi tilastoja.
– Myös työpaikoille toivon muutosta: avoimempaa erilaisuuden kohtaamista. Puhukaa vaikeista asioista. Jos vaikka miesvaltaisella työpaikalla ei yleensä puhuta perheasioista, mutta tuleekin tilanne, että joltakin työyhteisön jäseneltä kuolee lapsi, niin ei pidä vaieta, vaan puhua asiasta, Moring kehotti.