Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 10/2022.
”Onko tuolla ihmisellä oikeaa informaatiota?”
Tätä Jenni Pääkkönen pohtii, kun kuulee ihmisten esittävän outoja tai hullulta tuntuvia näkemyksiä. Kuten vaikka taloyhtiön kokouksessa, jos toinen ei tunnu hahmottavan, kuinka investointi maalämpöön säästäisi rahaa pitkällä tähtäimellä.
— Tutkijana ja ekonomistina olen tottunut ajattelemaan, että mielipiteen muodostus ja oikeat johtopäätökset vaativat aina taustalleen oikeaa informaatiota.
Yleensä Pääkkönen pohtii isompia numerosarjoja. Valtiovarainministeriön kansantalousosaston julkistalouden yksikön päällikkönä hän vetää tiimiä, joka luo tilannekuvaa Suomen julkisen talouden kehityksestä. Katsaukset päätyvät maan johtajille päätöksenteon pohjaksi.
— Poliitikot tietysti päättävät, mitä tiedon pohjalta tekevät. Silti pidän työtämme merkityksellisenä, koska poliitikoilla on paras mahdollinen tieto päätöstensä pohjalla.
Suomen Pankki oli aika kaukana lama-ajan Kuhmosta.
Ollessaan yläkouluikäinen Pääkkönen näki Suomen Pankin pääjohtajan Sirkka Hämäläisen televisiossa.
— Se avasi silmät. Nainen saattoi olla tuollaisessa asemassa ja puhua niin hyvin.
Suomen Pankki oli kaukainen paikka 1990-luvun laman runtelemasta Kuhmosta katsottuna. Pankkivirkailijan ja sekatyömiehen tytär asui lapsuutensa itärajan kupeessa paikkakunnalla, jonne Kostamuksen rajantakaiset rakennushakkeet olivat vetäneet paljon väkeä. Kuhmon yläaste oli Suomen suurin.
Neuvostoliiton romahdus ja laman seuraukset koettelivat seutua kovin kourin. Kainuun työttömyysprosentti oli pahimmillaan yli 30. Isälläkin oli pitkiä työttömyysjaksoja.
— Silloin näin, mitä lama pahimmillaan oli. Ehkä sekin innosti taloustieteen pariin.
Myöhemmin Jenni Pääkkönen palveli venäläisturisteja kaupan kassalla. Se tuntui evakkojen lapsenlapsesta alkuun hieman erikoiselta.
Reipas ja ketään kumartelematon nainen otti paikkansa alalla.
Kaupassa työskentely oli Pääkkösen ainoa kokemus talousasioista, kun hän haki Joensuun yliopistoon lukemaan kansantaloustiedettä. Opintojen edetessä tutkimus alkoi kiinnostaa ja Pääkkönen haki tohtoriopiskelijaksi Helsingin yliopistoon.
Taloustieteen yliopisto-opettajana ja professorina toiminut Ulla Lehmijoki kertoo, että Pääkkönen toi alalle raikkaan tuulahduksen.
— Ala oli vielä hyvin miesvaltainen. Jenni otti tilan haltuunsa eikä nöyristellyt ketään.
Myös väitöskirjaa ohjannut professori Vesa Kanniainen kuvaa Pääkköstä reippaaksi ja määrätietoiseksi. Samaan kuvaan sopii vuosia jatkunut kuntonyrkkeilyharrastus.
Entinen kollega luonnehtii Pääkköstä suorapuheiseksi — välillä myös tavalla, joka ei kaikkia miellytä.
Tutkijalle tuli uskonpuute: teenkö oikeita asioita?
Vuonna 2009 valmistuneessa väitöskirjassaan Pääkkönen ruotii muun muassa rikollisjärjestöjen, hallitusten ja yritystoiminnan vuorovaikutusta. Yhdessä väitöskirjan artikkeleista Pääkkönen pohtii veronmaksumoraalin eroja protestanttisissa ja katolilaisissa maissa.
Pääkkönen oli kuitenkin alkanut epäillä tutkijanuran mielekkyyttä.
— Olin nuorena liian idealistinen ja ajattelin, että tutkijana voi keskittyä olennaiseen. En arvannut, millainen paine on tuottaa julkaisuja ja miten se vaikuttaa tutkimuksen tekoon.
Kansantalouksia tutkivan on vaikea luoda koeasetelmaa laboratorioon.
— Valitettavasti kysymykset, joita luonnollisilla koeasetelmilla voidaan tutkia, eivät aina ole niitä kaikkein relevanteimpia. Mutta kun julkaisuja pitää saada, menetelmä alkaa helposti ohjata sitä, mitä uskaltaa tutkia, Pääkkönen kuvaa.
Lopputuloksena oli uskonpuute.
— Oikein hyvä tutkija olisi varmaan päässyt tästä yli kehittämällä uusia menetelmiä. Itse aloin pohtia, olivatko nämä julkaisut todella sitä, mitä minulle palkan maksaneet veronmaksajat halusivat.
Edessä oli alanvaihto.
”Emmehän me voi olla puhumatta valtionvelasta.”
Virkauransa Pääkkönen aloitti Valtiontalouden tarkastusvirastossa. Vuonna 2015 hän vaihtoi valtiovarainministeriöön, jossa työskentelee edelleen.
Ministeriön kansantalousosasto on Euroopan unionin tasolla poikkeuksellinen paikka: se on vahvistettu lailla riippumattomaksi poliittisesta ohjauksesta. Kaikkialla muualla riippumaton tutkimustieto kansantaloudesta tuotetaan ministeriön ulkopuolella.
Jenni Pääkkönen arvostaa Suomen käytäntöä.
— Meillä on apuna koko valtiovarainministeriön virkakunta: jos jokin on epäselvää, voimme aina kysyä muilta osastoilta. En ole kokenut kenenkään yrittäneen vaikuttaa työhömme poliittisesti.
Mutta onko asia näin yksinkertainen? Julkistalouden raporteissa puhutaan valtionvelasta kriittisesti.
— Emmehän me voi olla puhumatta velasta, se on keskeinen osa julkista taloutta. Julkisen talouden kesto pitää varmistaa myös tulevaisuudessa.
Usein poliitikkoja kärvennetään ikävillä valintakysymyksillä. Mitä finanssineuvos sanoo: onko tärkeämpää lyhentää velkaa kuin investoida ympäristönsuojeluun, koulutukseen tai vanhusten hyvinvointiin?
— Uskon, että meidän on mahdollista sekä saada talous tasapainoon että hoitaa vanhukset, Pääkkönen kuittaa.
Silti rahanmenoa siunaillaan yhtä lailla ilmastoa säästävien investointien kuin vaikkapa laadukkaan hoivan osalta.
Miten voi sekä antaa että säästää?
— Esimerkiksi katsomalla, mistä voi ottaa pois. Olisi aika outoa olettaa, että julkinen talous olisi jotenkin niin optimoitu, ettei missään olisi tehostamisen varaa.
Jenni Pääkkönen kommentoi talousuutisia Twitterissä.
Julkisen talouden yksikön vetäjä ei itse tee malleja vaan johtaa niiden rakentamista. Työssä tilastojen ja budjettilukujen kanssa joutuu tekemään jatkuvasti valintoja.
— Esimerkiksi viimeisintä ennustetta tehdessämme tiesimme, että lisäbudjetti oli tulossa, mutta emme vielä tienneet siitä kaikkea. Piti siis päättää, jätämmekö sen pois laskelmista vai otammeko sen mukaan osittain.
Pääkkönen päätti, että lisäbudjetti jätettiin kokonaan pois. Puutteellisin tiedoin se olisi voinut vääristää ennustetta. Pääkkönen vaikuttaa työllään siihen, miten taloudesta puhutaan.
— Emme ole ainoa julkisen talouden mallintaja. Esimerkiksi Suomen Pankki katsoo samoja asioita omasta näkökulmastaan ja tutkimuslaitokset omistaan.
Virkamiehistöä pidetään usein poliitikkojen asiallisena taustatapettina. Julkinen keskustelu ei kuulu kaikkien vahvuuksiin. Pääkkönen kuitenkin jakaa Twitterissä yksikkönsä julkaisuja ja kommentoi talousuutisia. Hän ei kaihda päivänpolitiikkaa eikä edes huumoria.
— Ehkä taloustieteellinen keskustelu on hieman hillitympää kuin Twitterin muut alueet. Koen, että on vähän kuin velvollisuuskin pitää esillä tutkimukseen perustuvaa oikeaa tietoa. Jos minä en sitä tekisi, kuka sitten.
”Olen käytettävissä, kun yhtiöt pohtivat hallituksen jäseniä.”
Korona-aika oli kova kolaus Jenni Pääkkösen uskolle tiedon voimaan. Jo aiemmin hän oli seurannut hämmentyneenä brexitin ja Donald Trumpin liepeillä käytyjä keskusteluja. Koronaan liittyvä tieteen tulosten kieltäminen ja rokotekriittisyys hämmensivät ekonomistia.
— Vaikka ihmisille kuinka annettiin oikeaa tietoa, he ohittivat kaiken, mikä ei tukenut heidän alkuperäistä näkemystään. Jos uusi tieto ei saa ihmisiä muuttamaan mieltään, mikä sitten saa?
Kesällä Pääkkönen jakoi sosiaalisessa mediassa Helsingin Sanomien uutisen, jonka mukaan yhtiöiden hallituspaikat kasaantuivat samoille naisille. ”Kyllä minäkin olisin käytettävissä”, Pääkkönen tiedotti.
Kyse ei ollut vitsistä.
— Kyllähän se oli puolivakavissaan heitetty ehdotus. En ole toiminut yritysmaailmassa, mutta jos naisia on liian vähän, niin kyllä minua sopii pyytää.
Jaksaisiko talouskeskustelu innostaa virkatyön ulkopuolella?
— Eiköhän se olisi aika erilaista. Valtionvelkaa en ehkä jaksaisi. Jos siitä on ohjelma televisiossa, katson mieluummin jotain muuta.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.