Roope Uusitalo: Mututiedon markkinat

Vaikka tieteellinen prosessi on hidas erityisesti kriisitilanteissa, on vertaisarvionti kuitenkin korvaamaton osa tutkimusta, kirjoittaa professori Roope Uusitalo.

Kirjoitimme koronakriisin talousvaikutuksia koskevaan raporttiin, että koronakriisi kasvattaa tutkimustiedon arvostusta ja tieteellisen tutkimuksen tarvetta.

Saatoimme olla väärässä.

Tiedon tarve kyllä kasvaa, mutta tieteellisyyden kanssa voi olla hiukan niin ja näin. Koronakriisi on tuonut keittiöpedagogien rinnalle melkoisen määrän ite-epidemiologeja ja kaappiekonomisteja. Osittain kehitys on varsin luonnollista. Fiksuilla ihmisillä on yhtäkkiä ollut ylimääräistä aikaa, jonka voi käyttää vaikka epidemiasimulointeihin tai talouspoliittiseen nettidebattiin.

Amatöörien lisäksi myös ammattilaisten tuottamaan tietoon on syytä suhtautua kriittisesti. Lobbareiden argumentteja on jo opittu epäilemään, mutta mutu-tiedon tarjonta voi kasvaa myös tutkijapiireissä. Tutkijoilla on mielipiteitä, joista osa perustuu tutkimustietoon ja osa ei. Varsinaisessa tutkimuksessakin on melkoisia laatueroja eikä kehno tutkimus parane sillä, että siihen viitataan toisessa yhtä kehnossa tutkimuksessa.

Vertaisarviointi on oleellinen osa tiedettä

Tieteellisessä tutkimuksessa on vakiintuneet prosessit tutkimuksen laadun arviointiin. Tutkimusten käsikirjoitukset käyvät läpi systemaattisen vertaisarvioinnin. Arvostetummissa lehdissä seula on tiukka ja vain sen läpäisseet julkaistaan.

Koronakriisi on taas kerran osoittanut, että tieteellinen arviointiprosessi on auttamattoman hidas. Epidemia etenee paljon arviointiprosessia nopeammin ja niinpä koronatutkimustakin on julkaistu tiedelehtiä enemmän erilaisilla nettialustoilla. Osa on arvokasta, mutta faktoja on vähän ja osa kirjoituksista on siksi lähinnä tieteellisen artikkelin muotoon pakattuja tutkijoiden mielipidekirjoituksia.

Itse kaipaan paluuta vanhaan normaaliin. Aikaan, jolloin arviointiprosessit kestivät tuskastuttavan kauan ja refereitten kommentit olivat toinen toistaan pikkumaisempia. Mutta aikaan, jolloin parhaita tiedelehtiä lukiessaan tietää, että pedanttien refereitten armada on syynännyt sen viimeisenkin turhanpäiväisen alaviitteen.

Kirjoittaja on taloustieteen professori Helsingin yliopistossa.

Miksi tarvitsemme tiedettä?

Tiede on osa Suomen kriisikestävyyttä – sen avulla löydämme ratkaisuja koronaviruksen selättämiseen ja koulutamme maailman parhaita osaajia. Kukaan meistä ei osaa ennustaa, millaista tietoa tarvitsemme vuonna 2050.  Sen tiedämme, että tarvitsemme tiedettä.

Tutustu tutkimukseen, joka muuttaa maailmaa sekä Helsingin yliopiston viesteihin päättäjille.