Professori Jari Eloranta: Sotilasmenoihin käytetään yhä pienempi osa maailmantaloudesta

Sodankäynnin talouden tutkimus voi paljastaa outoja yksityiskohtia. Sodankäyntiä on rahoitettu jopa myymällä viljaa viholliselle.

Tiesitkö, että 1800-luvun alussa Suomi oli käytännössä yhtä rikas kuin Ruotsi?

Tai että itsenäistymisen aikoihin Yhdysvallat sekä soti brittien armeijaa vastaan että möi sille viljaa?

Tai että 1800-luku moninkertaisti merimiesten palkat kunnes siirtymä höyrylaivoihin romahdutti ne jälleen?

Puolen tunnin keskustelu taloushistorian professori Jari Elorannan kanssa opettaa nopeasti kiinnostavan nippelitiedon jos toisenkin.

Yksityiskohdat tuovat hyvää ainesta lehtijuttuihin. Elorantaa kuitenkin kiinnostavat suuret linjat niiden takana. Esimerkiksi Ruotsin rikastuminen johtui logistiikan ja maailmankaupan murroksista.

— Ruotsi pääsi kehitykseen mukaan, mutta Venäjän valtakunnan osana Suomi kääntyi sisäänpäin ja kohti Venäjää. Ja Venäjä taas ei ollut maailmalla ketterimpiä pelureita, Eloranta kuvaa.

Sama kehitys nosti merimiesten kysyntää ja palkkatasoa, kunnes pienemmillä miehistöillä pärjänneiden höyrylaivojen tulo taas romahdutti kysynnän.

Maailmantalouden lisäksi Elorannan ominta alaa ovat erityisesti sotateollisuus ja varustelun rahavirrat. Hänellä on työn alla projekti, joka koskee maailman sotilaallisten menojen kehitystä Napoleonin ajoista nykypäivään.

Sotilasmenot eivät ole valtion muiden menojen vastakohta. Jos ei osteta tykkejä, ei sitten osteta muutakaan.

Kahdessa vuosisadassa armeijoihin käytetyt menot ovat suhteellisesti laskeneet kaikkialla maailmassa. Syynä tähän on ollut maailmantalouden huima kasvu. Kiinnostavaa kyllä osuuden pieneneminen ei ole korvautunut muun julkisen kulutuksen vastaavalla nousulla.

— Aika usein sotilasmenoista puhutaan ikään kuin valtion muiden menojen vastakohtana, että ostetaanko voita vai tykkejä. Enemmän se kyllä näyttäisi menevän niin, että jos ei osteta tykkejä, ei sitten osteta muutakaan.

Varustelumenojen rahavirtojen seurannassa tulee vastaan myös yllätyksiä. Esimerkiksi itsenäisyydestään taistellut Yhdysvallat rahoitti sotilasmenojaan myymällä viljaa Englantiin, jota vastaan maa soti.

— Yhdysvalloilla oli viljaa, mutta ei valuuttaa, Englannilla päinvastoin. Niinpä Yhdysvallat myi satonsa Portugalin kautta Englantiin. Kauppa hyödytti molempia, vaikka sodassa oltiin.

Samalla tapaus osoittaa, että Portugalin kaltainen pieni valtio voi vaikuttaa maailmanhistoriaan.

— Pienenkin maan ratkaisut voivat muuttaa historiaa täysin odottamattomilla tavoilla.