– Pohjimmiltaan kyse on siitä, että siinä missä osakeyhtiön tarkoituksena on tuottaa voittoa omistajilleen, on osuuskunta luonteeltaan eräänlainen palveluyhteisö, joka tuottaa tavaroita tai palveluita jäsenilleen, ja jossa jäsenet osallistuvat yleensä myös yhteisön toimintaan. Osuuskunnissa kestävyys on sisäänrakennettuna kansainvälisiin toimintaperiaatteisin, Ville Pönkä tiivistää erot.
Pönkä hakee tutkimuksessaan vastauksia siihen, millaista potentiaalia osuuskunnilla olisi edistää kestävää kehitystä pitkällä tähtäimellä. Vaikka vastuullisuutta huomioidaan yhä paremmin osakeyhtiöissä ja vaikka sijoittajat painottavat yhä enemmän, ettei voittoa tule tavoitella hinnalla millä hyvänsä, osakeyhtiössä voiton tuottaminen menee usein kestävyyden tavoittelun edelle.
Paikallisuus valttina
Kun eri yhteisömuotoja tarkastelee yhteiskuntavastuun ja kestävyyden näkökulmasta, osuuskunnan selkeäksi eduksi nousee paikallisuus. On paikallisen osuuskunnan palveluita käyttävien etujen mukaista, että asiat hoidetaan hyvin.
– Niin makaat kuin petaat -filosofia toteutuu. Ethän halua ostaa palveluita yhtiöltä, joka esimerkiksi saastuttaa oman lähiympäristön luontoa tai aiheuttaa työttömyyttä paikkakunnalla. Osuuskuntamuoto palvelee yhteiskunnan intressejä usein välittömämmin kuin osakeyhtiömuoto, Pönkä sanoo.
Yhteiskuntavastuun kannalta yksi osakeyhtiömuodon ongelmakohdista liittyy sen perimmäiseen luonteeseen anonyymin sijoittajapiirin yhteisönä. Osakeyhtiö ei tunne yksittäisiä sijoittajia ja sijoittajat eivät yleensä tunne toisiaan. Yksittäiset osakkeenomistajat osallistuvat harvoin yhteisön toimintaan eivätkä ole siihen sitoutuneita, ja sijoitustoimintaa ohjaa yleensä vain voiton tavoittelu.
Osuuskunta puolestaan on vahvasti sidottu jäseniinsä. Osuuskunnassa jäsenet osallistuvat yhteisön toimintaan, rahoittavat sitä ja ovat mahdollisesti myös sen työntekijöitä – joka tapauksessa jäsenillä on hyvin tiivis suhde yhteisön kanssa.
Paikallisuus ilmenee myös toisella tavalla suotuisasti.
– Paikallinen osuuskunta ei niin vain voi vaihtaa paikkakuntaa ja karata ulkomaille vaikkapa ympäristövastuitaan tai työoikeudellisia velvoitteitaan pakoon. Jos osuuskunta laajentaa kontrolloimatta jäsenpohjaansa ja siirtää toimintojaan ulkomaille, on vaarana, että se menettää osuustoimintaidentiteettinsä.
Tarvitsemme vaihtoehtoja
Kestävyyden lisääminen yritystoiminnassa on ollut vahvasti esillä julkisessa keskustelussa viime vuosina. Ratkaisuja siihen, miten kestävyys ja vastuullisuus voidaan yhdistää sijoittajien odotuksiin saada tuottoa, on etsitty monelta kantilta.
Kysymys on myös noussut osakeyhtiöissä prioriteetiksi – tai ainakin heidän ulkoisessa viestinnässään.
– Jos ollaan ihan rehellisiä, niin valitettavan monessa tapauksessa se on etupäässä markkinointipuhetta. Kaikki yritykset mainostavat itseään kestävyydellä, ihan joka ikinen, koska kuluttajat ja sijoittajat edellyttävät sitä tällä hetkellä, Pönkä sanoo.
Aihe on ajankohtainen myös lainsäädännöllisesti, sillä osakeyhtiölakia ollaan uudistamassa. Tämän myötä on pohdittu, kuinka lainsäädännön keinoin osakeyhtiöt voisi saada toimimaan vastuullisemmin ja noudattamaan kestävän kehityksen periaatteita. Aihetta on pyöritelty pitkään ja hartaasti, mutta sopivien vaihtoehtojen löytäminen nykyiselle niin sanotulle valistuneelle arvonmaksimointimallille on osoittautunut hankalaksi.
– Siksi haluan tuoda tämän vaihtoehdon esille, että meidän ei välttämättä tarvitse keksiä osakeyhtiötä uudelleen tai tehdä osakeyhtiöstä sellaista, mikä ei ole sille luonteenomaista. Sen sijaan voisimme kiinnittää huomiota vaihtoehtoisiin yritysmuotoihin, kuten osuuskuntiin, joille kestävyyden edistäminen on paljon luontaisempaa.
Pönkä korostaa, ettei hänen tarkoituksenaan ole hyökätä osakeyhtiöitä vastaan – osakeyhtiö on hänen mukaansa päinvastoin oikein hyvä yritysmuoto, jota tarvitsemme jatkossakin. Tarkoituksena ei myöskään ole luokitella yhteisömuotoja hyviin ja pahoihin, vaan laajentaa keskustelua tuomalla uusia vaihtoehtoja pöydälle.
Pioneeritutkimusta
Jos osuuskuntamuodon potentiaalia on jäänyt käyttämättä yritysmaailman piirissä, ovat mahdollisuudet yhtä lailla jääneet huomaamatta akateemisessa maailmassa. Pönkä arvelee, että vuosituhannen alun vahvan talouskasvun vuosina osuuskuntia ei yksinkertaisesti koettu riittävän kiinnostavana tutkimusaiheena. Finanssikriisin jälkimainingeissa aika on pikkuhiljaa kypsynyt sille, että mietitään taloudellisesti kestävämpiä ratkaisuja, ja tässä kehityskaaressa osuuskunnat ovat saaneet pientä nostetta myös tutkimuskohteena.
Pöngän johtamassa akatemiahankkeessa Osuuskuntien haasteet ja mahdollisuudet globalisoituvassa maailmassa kestävyys on kuitenkin vain yksi käsiteltävistä aiheista. Hanke syventyy myös ihan perustason osuuskuntaoikeudellisiin kysymyksiin, sillä alueella on vielä isoja tietoaukkoja.
– Kansainvälinen osuuskuntaoikeudellinen tutkimus on väritteiltään aika ideologista, eli siinä on paljon politiikkaa mukana. Paljon perustuu olettamiin ja siihen, missä valossa haluaa nähdä osuuskunnat, mutta meiltä puuttuu data, joka osoittaisi miten asiat todella ovat.
Tarvittavaa empiriaa aihepiiristä on tarkoitus tuottaa muun muassa haastattelemalla osuuskuntia ja sitä kautta selvittää, miten ne suhtautuvat kestävään kehitykseen ja minkälaisiin toimenpiteisiin ne ovat ryhtyneet sen edistämiseksi. Tätä työtä johtaa Pöngän tutkimusryhmään kuuluva valtiotieteiden tohtori Yi Zheng.
Toinen hankkeeseen osallistuva tutkijatohtori Alexander Gurkov on puolestaan syventynyt osuuskuntien rahoittamiseen. Gurkov tutkii, voisivatko vaihtoehtoiset rahoitusinstrumentit ratkaista osuuskuntien rahoitusongelman. Ongelmana on, että kun osuuskunta saa rahoitusta, sen pitää käytännössä jakaa jäsenyyksiä vastikkeeksi, mikä ei välttämättä ole toimivin ratkaisu sijoittajan eikä myöskään osuuskunnan kannalta.
– Jäsenkunnan laajentaminen, varsinkin holtittomasti, voi olla mahdotonta, ja vaikka se olisi mahdollista, se voi vesittää osuuskunnan päämäärää ja tarkoitusta. Tähän ongelmaan pitää löytää ratkaisu. Miten osuuskunta voi saada rahoitusta menettämättä osuuskuntaidentiteettiään? Pönkä kysyy.
Ville Pönkä on asettanut tutkimushankkeelleen varsin kunnianhimoisia tavoitteita. Hän sanoo suoraan, että haluaa tutkimuksellaan avata silmiä osuuskuntamuodon mahdollisuuksille ja sitä kautta lisätä sen suosiota yrittäjien parissa.
Suomi on kenties maailman osuustoiminnallisin maa, ja osuuskunnallisia toimijoita löytyy oikeastaan alalla kuin alalla: maatalous, energia-ala ja rahoitusala muutamana esimerkkinä. Mutta kasvunkin varaa on monella sektorilla: esimerkiksi asunto-osuuskunnat ovat jääneet pahasti asunto-osakeyhtiömuodon varjoon, vaikka niillekin voisi olla paikkansa. Toinen osuuskuntamuoto, joka toistaiseksi on jäänyt aika harvinaiseksi, mutta jonka merkitys saattaa olla kasvamassa, on työosuuskunta.
– Työosuuskunnilla voisi olla sijansa tulevaisuudessa työllistävän vaikutuksensa kautta. Työosuuskunnassa rajanveto yrittäjyyden ja työntekijyyden välillä ei ole niin voimakas, ja sitähän moni meistä toivoo tänä päivänä.