Helsinki kokeili osallistuvaa budjetointia ensimmäisen kerran OmaStadi-hankkeessa vuonna 2018. Nettialustalla asukas saattoi esitellä ideansa, kehittää muiden ajatuksia ja äänestää suosikkiaan. Ideoista 44 päätyi toteutukseen.
Kaupunkilaiset pääsivät koulujen käsityötiloihin ompelemaan ja nikkaroimaan iltaisin, uimarannoilta raivattiin kiviä ja eri puolille kaupunkia tuli lisää kuntolaitteita, kenttiä ja roska-astioita. Myös monet taide- ja toritapahtumat kuuluivat toteutuneisiin toiveisiin.
— Tämä on suoraa demokratiaa. Esimerkiksi kuntalaisaloitteen kohtalo jää kunnan viranomaisten käsiin, vertaa dosentti Mikko Rask, joka oli mukana OmaStadi-hankkeen loppuarvioinnissa.
Helsingin vuosittaiset menot ovat lähes viisi miljardia. Ensimmäiseen OmaStadiin oli varattu 4,4 miljoonaa. Asukas saattoi ideoillaan vaikuttaa noin promilleen kaupungin rahoista.
Pienestä osuudesta huolimatta Rask näkee osallistuvan budjetoinnin tuovan demokratian lähemmäs tavallisia ihmisiä.
— Se välittää virkamiehille toiveita, joita he eivät ehkä tule ajatelleeksi. Osa hylätyistäkin ehdotuksista voi toteutua kaupungin omana työnä. Esimerkiksi Lauttasaareen saatiin kuntoportaat.
Tieto OmaStadista välittyy hyvin koulun kautta. Äänestysprosentti oli korkein 11–15-vuotiailla, 34. Kouluittain oppilaiden äänestysaktiivisuus vaihteli kuitenkin nollan ja sadan välillä. Alueellinen eriytyminen näkyi kaikenikäisillä. Suomenlinnassa asukkaiden äänestysprosentti oli 21 ja Kontulassa alle kolme.
— Osallistuvan budjetoinnin hankkeet pitäisi kytkeä tiiviimmin lähidemokratiaan. Tieto voisi kulkea eri yhdistysten kautta.
Raskin mukaan meneillään on osallisuusbuumi. Uusia ajatuksia ihmisten osallistamisesta syntyy paljon, joten niitä pitäisi tutkia entistä enemmän.
— Jos ei arvioida, mitä hankkeilla saavutetaan tai mikä niissä tökkii, niistä muodostuu sillisalaatti, josta kukaan ei ymmärrä, mikä parantaa demokratian tilaa ja mikä heikentää sitä.
Helsinkiläiset voivat kehittää OmaStadi-ideoita: omastadi.hel.fi.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 3/2021.