Päätöksenteko EU:ssa on monimutkaistunut, ja se on todennäköisesti kasvattanut lobbareiden valtaa, sanoo Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori ja Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dosentti Emilia Korkea-aho.
Lobbaukseen liitetään julkisessa keskustelussa usein korruptio ja muita uhkakuvia. Monesti kuitenkin unohdetaan, että EU:n demokraattinen päätöksenteko edellyttää lobbareita ja että lobbauksella on myös myönteinen rooli päätöksenteon informaatiopohjan varmistamisessa.
– Sopimuksessa Euroopan unionista – artiklassa 11 – nimenomaan todetaan, että toimielinten tulee antaa kansalaisille, etujärjestöille ja niille, joita EU:n toiminta koskee, mahdollisuus osallistua päätöksentekoprosessiin, Korkea-aho sanoo.
Eri intressiryhmillä on erilaiset resurssit vaikuttamiseen. Tämän takia komissio esimerkiksi tukee taloudellisesti kansalaisjärjestöjä, jotka toimivat pienemmin lobbausresurssein kuin vaikkapa suuryritykset.
Korkea-aho määrittelee lobbauksen asiantuntemuksen ja tiedon välittämiseksi päätöksentekoprosessiin. Lobbaaminen voi tapahtua usealla tavalla: esimerkiksi virallisten tai epävirallisten tapahtumien ja yhteydenpidon kautta, muistioiden tai kannanottojen muodossa tai osallistumisena kuulemisiin, vaikutusten arviointiprosesseihin ja asiantuntijatyöryhmiin.
– Arvioni on, että suurin osa EU-lobbareista toimii asianmukaisesti. Heille väärinkäytöksistä koituva mainehaitta on niin merkittävä, että harva ottaa riskejä toimimalla epäeettisesti tai laittomasti.
Politiikassa ei ole lobbauksesta vapaita kuplia
Korkea-ahon mukaan päätöksentekijöiden on mahdotonta hallita täydellisesti eri politiikka-alojen kehitystä, mikä tekee heistä alttiita päätöksenteon ulkopuolelta tulevalle tiedolle ja vaikuttamisyrityksille. Erityisesti euroedustajien on tutkimuksien mukaan todettu käyttävän hyväkseen lobbareiden tarjoamaa asiantuntemusta.
– Lobbareita ovat niin konsultit kuin kansalaisjärjestötkin. Harva vastustaa sitä, että päätöksentekijä tapaa esimerkiksi lasten oikeuksia valvovia järjestöjä. Oli taho mikä tahansa, lisääntyvä vuorovaikutus ulkopuolisten tahojen kanssa edellyttää päätöksentekijältä kykyä suodattaa ulkopuolelta tulevaa tietoa, Korkea-aho sanoo.
Lobbaukseen liittyviä ennakkoluuloja voitaisiin tutkijan mielestä hälventää avoimuutta edistävän sääntelyn kautta.
– Komissiolla ja parlamentilla on avoimuusrekisteriksi kutsuttu lobbarirekisteri eli julkinen tietokanta, johon lobbarit itse rekisteröivät tietoja toiminnastaan ja jossa he sitoutuvat noudattamaan hyvää edunvalvontatapaa. Rekisteriin tulee perustiedot lobbarista itsestään, edustetuista asiakkaista, edistettävistä asioista sekä lobbaukseen käytetyistä resursseista. Toisin kuin esimerkiksi Irlannissa, EU:n rekisteri ei sisällä tietoja tapaamisista ja tavatuista päätöksentekijöistä.
Rekisteri on vapaaehtoinen, mutta tästä huolimatta siihen kuuluu lähes 12 000 lobbausta harjoittavaa tahoa.
Tavoitteena rekisterin laajentaminen
Yli kaksi vuotta kestäneet neuvottelut EU:n lobbarirekisterin laajentamisesta ja täsmentämisestä ovat ajautuneet umpikujaan toimielinten välisten erimielisyyksien vuoksi. Se on Korkea-ahon mielestä valitettavaa.
– Lobbauksen sääntely pakollisen rekisterin avulla, joka lisäksi ulottuisi myös neuvostoon ja EU:n virastoihin, olisi selkeä edistysaskel. Se vahvistaisi kansalaisten luottamusta päätöksentekoon ja parantaisi lobbauksen mainetta. Rekisteri auttaisi myös päätöksentekijöitä varmistumaan siitä, että heitä lähestyvä lobbari toimii yhdessä sovittujen sääntöjen mukaisesti.
Suomessa lobbauksen läpinäkyvyyttä on parannettu, kun eduskunta asettui helmikuussa 2019 lobbarirekisterin kannalle. Lisäksi hallitusohjelmaneuvottelujen yhteydessä noussut kohu lobbareiden osallistumisesta neuvotteluihin johti siihen, että eduskuntaryhmien puheenjohtajat päätyivät ottamaan rekisterin osaksi uutta hallitusohjelmaa.
– Suomi olisi ensimmäinen Pohjoismaa, jossa lobbarirekisteri otetaan käyttöön. On kiinnostavaa nähdä, seuraavatko esimerkiksi Ruotsi ja Tanska perässä ja lisäävätkö jäsenvaltioiden avoimuutta edistävät toimenpiteet painetta myös EU:n tasolla, Korkea-aho pohtii.