Siirtolaisvastaisuus poreili pitkään pinnan alla ennen kuin se pulpahti Suomessa pintaan ja politiikan keskiöön vuoden 2008 kunnallisvaaleissa.
– Viime vuosikymmenen aikana kynnys sille, mitä julkisuudessa voi sanoa, on laskenut huimasti. Vihapuheesta on tullut jokapäiväistä, varsinkin sosiaalisessa mediassa, summaa sosiologi, viestintätutkija Karin Creutz.
Keskustelut sivupoluille
Rasismia, islamin pelkoa ja ulkopuolisuutta tutkivan Creutzin tietämykselle on kova tilaus. Hänen mukaansa asiakysymysten käsittely on kuitenkin hankaloitunut julkisessa keskustelussa.
Yhteiskunta on jakautunut entistä vahvemmin kahtia, eikä julkisuudessa kuulu riittävästi ääniä, jotka tekisivät selvän pesäeron rasismiin ja vihapuheeseen.
– Usein käy niin, että yritykset käydä faktapohjaista keskustelua torpedoidaan siirtämällä painopiste toisaalle. Rasistiset mielenilmaukset julkisesti tuomitseviin poliitikkoihin ja tutkijoihin kohdistuu lisäksi paljon väkivaltaisia uhkauksia ja aggressiivista sähköpostia tulvii.
Esimerkkinä Creutz mainitsee perussuomalaisten kansanedustajan Olli Immosen monikulttuurisuutta vastustaneen kirjoituksen ympärille kehkeytyneen tilanteen. Samaan aikaan, kun Immosta vaadittiin lehdistötilaisuuteen selittämään sanomisiaan, hänen puolueensa julkaisi listan poliittisista vastustajistaan – ja sai näin näppärästi siirrettyä huomion mustaan listaansa.
Peloista noidankehään
Tutkijana Karin Creutzia kiinnostaa varsinkin se, miten ulkopuolisuus ja islamin pelko vaikuttavat muslimitaustaisiin nuoriin. Hänen tutkimuksensa osoittavat, että äärioikeisto ja väkivaltaiset jihadistiliikkeet myötävaikuttavat toisiinsa.
– Ulkopuolisuuden tunne voi olla yksi syy väkivaltaiseen jihadistiseen radikalisoitumiseen, Creutz sanoo.
– Näistä syntyy pahan kierre. World Trade Centerin tragedia New Yorkissa, satiiriseen Charlie Hebdo –lehteen Pariisissa tehty isku ja muu jihadistiterrori lisää muslimeja vastustavan äärioikeiston vetovoimaa. Äärioikeiston rasistiset kannanotot puolestaan lisäävät ulkopuolisuuden tunnetta muslimien piirissä.
Fyysistä ja sanallista väkivaltaa
Kun yhteiskunnan polarisoitumisesta keskustellaan abstraktein käsittein, unohtuu helposti, että ulkopuolisuuden tunne syntyy arkitilanteissa esimerkiksi kadulla ja mediassa.
– Eniten minua turhauttaa se, ettei ymmärretä ihmisten samanarvoisuutta. Vaikka väitämme ymmärtävämme periaatteen, sanamme ja käytöksemme kertovat aivan muuta, Creutz sanoo.
– Tämä näkyy itäeurooppalaisten kerjäläisten, pakolaisten ja paperittomien siirtolaisten kohtelussa sekä verbaalisena ja fyysisenä väkivaltana, jota monet muslimit kohtaavat päivittäin Suomessa.
– Humanismi loistaa poissaolollaan iltapäivälehtien lööpeissä ja kiihkeissä Twitter- ja Facebook-kommenteissa.
Uutta solidaarisuutta
Valoakin on kaikesta huolimatta näkyvissä. Karin Creutz iloitsee kansalaisten halusta auttaa pakolaisia. Ihmiset, jotka eivät ole aiemmin osallistuneet yhteiskunnalliseen keskusteluun, ovat nyt aktiivisesti mukana rasismia vastustavissa tapahtumissa ja sosiaalisen median kampanjoissa.
– Vaatekeräykset, majoituksen tarjoaminen sekä yhteisten tapahtumien, kuten jalkapallopelien, järjestäminen ovat osoituksia solidaarisuudesta ja lisääntyvästä yhteiskunnallisesta osallistumisesta, Creutz iloitsee.
– Monet ovat vihdoin ruvenneet avoimesti paheksumaan rasismia.
Helsingin yliopisto ja Hufvudstadsbladet järjestävät syyskuussa kaksi keskusteluiltaa siirtolaisuudesta ja kulttuurin monimuotoisuudesta. Tervetuloa! Keskusteluun voi osallistua myös Twitterissä (#uninu15) ja seurata tilaisuuksia suorana lähetyksenä verkossa osoitteessa video.helsinki.fi.