Miksi suurten organisaatioiden on vaikeaa perua päätöksiään, vaikka kritiikkiä tulee ovista ja ikkunoista, kognitiotieteen tutkijatohtori, sosiaalipsykologi Michael Laakasuo?
— Muutos voi näyttäytyä itseään suurena johtajana pitävän ihmisen paranoidisessa mielikuvituksessa heikkoudelta.
Miten muutoksentekokykyä voisi kehittää?
— Hyväksymällä epävarmuus ja erehtyminen. Tällöin suunnitelmiin sisällytetään automaattisesti virhearvioiden mahdollisuus. Kun ymmärtää ja hyväksyy rajoitteensa, tekee viisaampia suunnitelmia ja päätöksiä.
Miten raha vaikuttaa asiaan?
— Liiallinen kustannustehokkuus toimii itseään vastaan. Tulee kiire ja stressin vallassa syntyy paljon virheitä, joiden korjaaminen on mahdotonta tai kallista. Jos alussa sijoittaa projektiin minimiä enemmän resursseja, se kantaa pitkällä aikavälillä enemmän hedelmää.
Miksi ihmisyhteisön joustamattomuus on niin yleistä?
— Ihmiset uskovat kykyihinsä enemmän kuin olisi aiheellista. Sisäryhmädynamiikassa isoilla mutta helposti särkyvillä egoilla varustetut miehet taputtelevat toisiaan selkään.
— Suurten projektien taustalla on monia virallisia ja epävirallisia hyvävelisopimuksia. Tällöin uskollisuuden osoittaminen omalle porukalle nousee tärkeämmäksi kuin järkevä toiminta julkisen hyödyn näkökulmasta.
Voiko tekoäly muuttaa poliittista päätöksentekoa? Koneäly osaa reagoida ihmisälyä varmemmin ennalta ohjelmoituihin tilanteisiin.
— Radikaali muutos olisi, jos tekoäly valvoisi globaalisti kaikkia johtajia ja ottaisi haltuun heidän salaiset kabinettikokouksensa. Mikäli tekoäly koulutettaisiin tunnistamaan psykopaatit ja narsistit, voitaisiin säätää laki, ettei sellaisia tulisi päästää päättämään asioista, jotka koskevat toisten hyvinvointia.
Miksi poliitikon on vaikeaa muuttaa esittämäänsä kantaa, yleisen valtio-opin professori Pertti Ahonen?
— John Stuart Milliin viitaten voi korostaa sitä, ettei poliitikon tarvitse eikä tulekaan edustaa ajattelukyvyn eliittiä, vaan keskivertokansaa. Miksei poliitikko saisi olla yhtä jääräpäinen kuin me muut?
Jos poliitikko ryhtyy ajattelemaan toisella tavalla, yleisö ja media nimittävät häntä takinkääntäjäksi. Miksi?
— Alussa oli poliitikko, estradi ja edessä vellova kansanjoukko. Sitten tulivat sanomalehdet, radio ja televisio. Nyt verkko ja some levittävät poliitikkojen jokaisen kannan ja kannanmuutoksen salamannopeasti koko maailman reposteltavaksi. Niitä syytetään, joiden asemaan kuuluu se kirous, että he elävät kuin akvaariossa.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden Tohtorin hatusta -palstalla Y/01/18.
Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.