Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 9/2025.
Kuuntele juttu
Keväällä hallitus lupasi suurituloisille muhkean veronkevennyksen. Ylin marginaaliveroprosentti laskee ensi vuonna 58:sta 52:een. Marginaaliveroa maksetaan jokaisesta tienattavasta lisäeurosta, esimerkiksi palkankorotuksesta.
Noin 130 000 palkansaajan verotus keventyy sadoilla, jopa tuhansilla euroilla vuodessa. Valtion verotulot puolestaan pienenevät noin 335 miljoonaa euroa vuodessa.
Valtionvarainministeriön laskelmat esittävät, että veronkevennys voi rahoittaa itsensä niin sanottujen dynaamisten vaikutusten ansiosta. Jotta näin kävisi, kevennyksen saavien pitäisi tienata niin paljon lisätuloja, että ne paikkaisivat syntyneen aukon verotuloissa.
Ajatus äkkiseltään hämmentää. Miksi juuri suurituloisten uskotaan alkavan tienata enemmän, jos heidän verojaan alennetaan? Millä ajalla he tekisivät lisätyötä ja kenelle?
Palkka, ei tunnit
Julkistalouden professori
— Tuskinpa suurituloisin prosentti alkaisi tehdä enemmän työtunteja tai -päiviä. Suurituloisilla työtuntien määrä ei ole olennaista, vaan niistä saatu palkka.
Verotuksella saattaa olla vaikutusta työpanoksen tuottavuuteen. Kasvava työinto voi näkyä pyrkimyksenä edetä uralla, tehdä innovaatioita tai saada bonuksia.
Mistä sitten löytyisivät vielä suurempipalkkaiset tehtävät, joihin nämä veronkevennyksestä innostuvat palkansaajat voisivat hakeutua? Yli 100 000 euroa vuodessa tienaavat ovat varsin hyvissä asemissa jo valmiiksi.
Työpaikkojen määrä ei ole vakio, Pirttilä sanoo.
— Jos yritys onnistuu luomaan jotain uutta, sinne tulee lisää uusia hyväpalkkaisia työpaikkoja, kuten Nokian huippuaikoina.
Muuttuuko käytös?
Taloustieteilijät puhuvat joustavuudesta eli siitä, kuinka paljon ihmiset muuttavat käytöstään verotuksen muuttuessa. He voivat vaikkapa tehdä erilaisia valintoja työn ja vapaa-ajan tai hyväpalkkaisen ja mukavan työn välillä.
Taloustieteilijä Tuomas Matikka Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta julkaisi vuonna 2018 tutkimuksen, jonka mukaan joustavuus olisi Suomessa niin pientä, että ylimmän marginaaliveron kevennys ei rahoittaisi itseään. On kuitenkin myös tutkimuksia, jotka vihjaavat, että joissain tapauksissa verotuksen kevennys voi rahoittaa itsensä.
Suuri osa ihmisistä ei muuta käyttäytymistään verotuksen mukaan, ja osa voi myös vähentää työntekoa, kun veronalennuksen jälkeen jää enemmän rahaa käytettäväksi.
— Riittävän varakkailla on varaa työskennellä vähemmän. Tämä on havaittu esimerkiksi lottovoittajien kohdalla, Pirttilä toteaa.
Vaikuttaisi silti siltä, että muutosta tapahtuu enemmän toiseen suuntaan. Joissain tutkimuksissa verotulot ovat kasvaneet, kun verotus on alentunut.
Vaihto kannatti
Tanskassa julkaistiin tänä vuonna tutkimus, jossa tarkasteltiin vuoden 2009 verouudistusta. Siinä ylin tuloneljännes sai veronalennuksia. Ryhmää vertailtiin vähän pienempituloisempaan joukkoon, joka ei ollut saanut veronalennusta.
Havaittiin, että veronalennuksen saaneista niillä, jotka vaihtoivat työpaikkaa tai -tehtävää, tulot nousivat merkittävästi. Näin ei käynyt samassa mitassa vanhoissa töissään pysyneillä. Vastaavaa tulonkasvua ei havaittu myöskään, kun tutkittiin ylimmän tuloneljänneksen tilannetta aikana ennen veronkevennystä.
Tulot lisääntyivät nimenomaan tehtävää vaihtaneilla, joten ei vaikuta siltä, että samassa tehtävässä olisi mahdollista saada isompaa palkkaa, vaikka veronalennus olisikin lisätöihin kannustava. Tutkijat seurasivat myös ylennyksen saaneiden työtunteja. Ne eivät lisääntyneet, vaikka palkka nousi.
Hiipivä vero
Ruotsissa tutkittiin, miten työntekijöiden käyttäytyminen muuttuu verotuksen kiristyessä. Suurituloisimmalta viideltä prosentilta poistettiin vuonna 2016 työtulovähennys, jolloin verotus kiristyi. Käteen jäävä osuus tuloista laski seitsemällä prosentilla, mutta verotulojen määrä laski 1,5 prosenttia.
Työpaikan vaihtajat eivät siirtyneet huonompipalkkaisiin töihin, kuten olisi teoriassa voinut päätellä. Downshiftausta ei siis tapahtunut.
— Ihmiset eivät välttämättä reagoi verotuksen kiristymiseen tai keventymiseen kuin peilikuvana. Merkitystä on silläkin, kuinka näkyviä muutokset ovat. Hiipien tulevia veronkiristyksiä ei välttämättä huomaa, Pirttilä sanoo.
Ruotsin ja Tanskan tutkimukset ovat Pirttilästä kiinnostavia: ne soveltuvat myös suomalaisen yhteiskunnan rakenteisiin.
Rajan yli
Taloustieteessä tunnetaan niin sanottu Lafferin käyrä, joka kuvaa verotuksen optimaalista tasoa. Verotuksen kiristyessä tietyn rajan yli verokertymä alkaakin pienentyä. Kukaan ei tarkalleen tiedä, missä tuo raja kulkee.
Kun puhutaan verotuksen dynaamisista vaikutuksista, on tarkasteltava, alkaako joku todella ponnistella enemmän vai raportoidaanko tuloja verottajalle enemmän. Veronalennusten toivotaan ehkäisevän tulonmuuntamista. Esimerkiksi lääkärit ja juristit voivat perustaa yrityksen ja nostaa palkkansa pääomatuloina. Silloin veroprosentti on vain 30 tai 34.
— Tavallisella palkansaajalla ei ole paljon keinoja vältellä veroja, koska työnantaja kertoo verottajalle, kuinka paljon tienaamme.
Koeasetelma alkaa
Sisältyykö suurituloisten kannustamiseen ajatus, että he laiskottelevat töissään ja tai että heillä olisi enemmän annettavaa? Sellaista ei Pirttilä tahdo väittää.
Entä mitä pitäisi ajatella hallituksen veronkevennyksen itserahoituksen uskottavuudesta?
— Perusviisaus on tämä: veronalennukset alentavat verotuloja. Ylimmät rajaveroasteet ovat Suomessa kuitenkin niin korkeita, että suurituloisten pienetkin käyttäytymismuutokset näkyvät verotuloissa. Eli suurituloisen pienistäkin palkanlisistä kertyy valtiolle paljon rahaa, Pirttilä arvioi.
Samansuuruiset veronalennukset merkitsevät rahassa suurempia muutoksia suuri- kuin keskituloiselle. On siis mahdollista, että suurituloisten veronkevennys lopulta rahoittaa itsensä.
— Tästä tulee taloustieteilijöille hyvä koeasetelma.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.
Vuonna 2013 Suomessa asetettiin yli 100 000 euroa vuodessa tienaaville kahden prosentin lisävero, joka sai medialta lempinimen solidaarisuusvero.
Aiheesta väitöskirjaa tekevä Reetta Varjonen-Ollus on vertaillut yli 100 000 euroa tienanneiden palkansaajien tulokehitystä ennen ja jälkeen veromuutoksen. Lisäksi vertailuryhmänä ovat vähän alle 100 000 euroa tienanneet, joita muutos ei koskenut. Näyttäisi siltä, että solidaarisuusveron piiriin joutuneet reagoivat.
— Kun verotus kiristyi, heidän tulonsa kehittyivät hieman heikommin kuin samantuloisten ryhmässä ennen veromuutosta.
Sen sijaan alle 100 000 euroa tienanneiden ryhmässä tulot jatkoivat lähes samalla kasvu-uralla kuin ennen muutosta.
Ero syntyi etenkin työpaikkaa vaihtaneiden tai usealle työnantajalle työskennelleiden valinnoista.
— Uskon, että marginaaliverolla on merkitystä. Ei kaikille, mutta riittävän monelle, jotta se näkyy aineistossa. Se voi esimerkiksi vaikuttaa haluun ottaa vastaan vaativampaa työtä, jos valtaosa lisäpalkasta päätyy valtiolle.
Mielenkiintoinen vertailukohta syntyi vuonna 2016, kun solidaarisuusveron alarajaa alennettiin 72 300 euroon. Varjonen-Ollus tutki, vaikuttiko se veron piiriin joutuneisiin. Ei vaikuttanut. He eivät ehkä edes huomanneet asiaa.
— Kun solidaarisuusvero tuli, siitä uutisoitiin isosti. Tulorajojen laskusta ei ehkä puhuttu niin paljon.
Varjonen-Ollusta kannusti tutkimuksen pariin halu ymmärtää paremmin verotusta ja julkista taloutta.
— Voi olla, että tulisi isompiakin käyttäytymismuutoksia, jos useammat ihmiset tietäisivät, mikä heidän marginaaliveroprosenttinsa on ja miten se vaikuttaa.