Miksi hallitusten muodostamisesta on tullut niin vaikeaa Euroopassa, valtio-opin professori Mikko Mattila?
— Selitykseksi on tarjottu oikeistopopulististen liikkeiden nousua. Näkisin kuitenkin, että kyse on puoluejärjestelmän pirstaloitumisesta ympäri Eurooppaa.
Miten järjestelmän muutos näkyy?
— Useissa maissa ennen niin vahvat sosiaalidemokraattiset puolueet ovat heikentyneet. Esimerkiksi Britanniassa oikeistolainen pääministeri on hyvin epäsuosittu, mutta työväenpuolue Labourin suosio ei silti ole kasvanut.
— Myös poliittinen retoriikka on muuttunut. Siinä, missä ennen korostettiin konsensusta, haetaan nyt paljon hanakammin vastakkainasetteluja. Tämä vaikeuttaa hallitusneuvotteluja.
Kannattaisiko siirtyä suosiolla Suomen kuntapolitiikasta tuttuun malliin, jossa hallituksen muodostavat aina kaikki puolueet yhdessä?
— En usko, että se olisi viisasta. Jos hallitukselle ei ole oppositiota, sille ei ole vaihtoehtojakaan. Ehkä ratkaisu voisi löytyä siitä, että myös vähemmistöhallitusta pidettäisiin vaihtoehtona.
Onko hallitus edes välttämätön? Belgia oli vuosina 2010–11 ilman hallitusta 541 päivää. Myöskään Ruotsi ei ole suistunut kaaokseen toimitusministeriön aikana.
— Vastuukysymys on hieman ongelmallinen: ketä äänestäjä voi syyttää, jos asiat menevät huonosti? Ylimmän vallan pitäisi olla parlamentin luottamusta nauttivilla poliitikoilla eikä esimerkiksi virkamiehillä.
Onko mahdollista, että myös Suomi joutuisi vastaaviin hallitusongelmiin kuin Ruotsi, Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä?
— En pidä sitä mahdottomana. Jos perussuomalaista kasvaa ruotsidemokraattien kaltainen suosittu, mutta muiden mielestä yhteistyökelvoton puolue, muuttuu enemmistöhallitusten muodostaminen aiempaa selvästi vaikeammaksi.
Mitkä ovat olleet Suomen historian työläimmät hallitusneuvottelut rauhan aikana?
— Vuonna 2011 viidestä kansanedustajasta 39 edustajaan kasvanut perussuomalaiset jäi omasta halustaan oppositioon. Se pitkitti hallituksen muodostamista ja antoi hallitukseen nostetuille pienpuolueille vaa’ankieliaseman, jota ne hyödynsivät hallitusohjelmaa neuvoteltaessa.
— Vertailu vanhan perustuslain aikaisiin hallitusneuvotteluihin ei ole kovin mielekästä, koska aiempina vuosina presidentillä oli aktiivisempi rooli hallituskysymyksissä ja siten mahdollisuus hakea luoviakin ratkaisuja.
Artikkeli on julkaistu Tohtorin hatusta -palstalla Yliopisto-lehden numerossa Y/01/19.