”On helppoa työskennellä miehen kanssa. Mitä vaimonikin ajattelisi, jos lähtisin konferenssimatkalle nuoren naistutkijan kanssa?” Jokseenkin näin pohdiskeli miespuolinen professori Marieke van den Brinkin haastatellessa häntä yliopistojen rekrytointeja käsittelevään tutkimukseensa.
Hänen mukaansa miesvaltaiset valintaraadit suosivat helposti professorien rekrytoinneissa miehiä, vaikka hakijoissa olisi myös sopivia, ansioituneita naisia. Tähän on monta syytä.
”EI TARVITSE VAROA SANOJAAN”
— Törmäsin raatien jäseniä haastatellessani moniin stereotyyppisiin käsityksiin naisista: naishakijat eivät ole tarpeeksi kunnianhimoisia tai sitoutuneita. He eivät tuo itseään riittävästi tykö. Usein myös naisten johtamistaitoja epäiltiin.
Miehet suosivat miehiä joko tieten tahtoen tai tiedostamattaan myös sen vuoksi, että heistä moni uskoo miehen olevan naista helpompi työkaveri. Mieskollegan kanssa ei tarvitse varoa sanojaan.
Naisen valinta voidaan kokea riskiksi mahdollisen seksuaalisen jännitteenkin vuoksi.
NAISILLA VÄHEMMÄN TUKIJOITA
— Tietysti myös verkostot vaikuttavat. Ehdokkaita etsivät usein miehet, joiden verkostot ovat miesvaltaisia. Miehet kannustavat mieskollegoitaan hakemaan virkoja ja antavat heille suosituksia. Naiset saavat tiedeyhteisössä vähemmän tällaista tukea, van den Brink sanoo.
Miehiä suosivien käytäntöjen purkamiseen ei ole helppoa ratkaisua. Van den Brink tähdentää keskustelun ja valitsijoiden koulutuksen merkitystä. Ennakkoluulot pitää tehdä näkyviksi.
Marieke van den Brink työskentelee sukupuolen tutkimuksen professorina Radboudin yliopistossa Alankomaissa. Hän luennoi Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin 25.–26.10. järjestämässä Making it like a man -konferenssissa.
Tähtivieras-uutinen on julkaistu Yliopisto-lehdessä Y/09/18.