Keväinen aamu Helsingissä, vanhahko herra sulattelee aamiaistaan hotellin aulassa. Eiköhän tämä ole täydellinen hetki kysyä Immanuel Wallersteinilta, mitä hän ymmärtää kapitalismilla.
— Kapitalismi on historiallinen järjestelmä, jonka avainperiaate on pääomien kasaaminen. Kaikki sen instituutiot työskentelevät tuon loputtoman kasaamisen puolesta, Wallerstein vastaa.
Kapitalisti ei toivo vapaita markkinoita vaan monopolia.
Markkinoita voi siis olla ilman kapitalismiakin?
— Ei ainoastaan voi olla, vaan on aina ollut ja tulee olemaan. Oikeastaan täydellinen markkinatalous on kapitalistille huonoin mahdollinen asia. Kapitalisti voi tehdä paljon rahaa, jos tuottajia on vain yksi tai muutama eikä kuluttajilla ole vaihtoehtoa, Wallerstein selittää.
Kapitalistin intresseissä eivät ole vapaat markkinat, vaan monopoli. Tämän päivän puheet vapaasta markkinataloudesta ovat Wallersteinin mukaan vain retoriikkaa.
Maaliskuussa Suomessa vieraillut sosiologi tunnetaan maailmantalouden ja -politiikan pitkien kaarien tutkijana. Viime aikoina hän on herättänyt huomiota juuri sillä, mistä nyt puhumme: arvioilla kapitalismin aikakauden lopusta.
Paluu kohti protektionismia
Kapitalismin synnyn Wallerstein ajoittaa noin 500 vuoden taakse.
— Kapitalismi ei syntynyt Marxin kuvaamalla tavalla. Ei siis niin, että porvaristo olisi kukistanut feodaalisen aristokratian, vaan aristokraatit, maanomistajat, ryhtyivät itse porvareiksi huomattuaan, ettei aiempi järjestelmä mahdollistanut tarpeeksi suurten voittojen keräämistä.
Viime vuosina olemme tottuneet kuulemaan tai lukemaan, kuinka globaalia nykykapitalismi on. Wallerstein analysoi kapitalismia maailmanlaajuisena järjestelmänä jo 1970-luvulla. Kapitalismi on ollut globaalia alusta asti. Hänen tutkimusryhmänsä syvä sukellus 1600- ja 1700-lukuihin osoitti, kuinka talous jo tuolloin ylitti valtioiden rajat.
Kapitalismi on ollut globaalia alusta asti.
Eikö kuitenkin viime aikoina maailmankauppaa ole vapautettu ja tuotantoa siirrelty halvemman työvoiman perässä ympäri maailmaa entistä kiivaampaan tahtiin?
— Rajojen avoimuuden vaatiminen on ollut jaksoittainen ilmiö kapitalistisessa maailmantaloudessa. Rajat eivät ole koskaan olleet täysin avoimia tai täysin suljettuja. Itse asiassa ne olivat vuosina 1980–2000 vähemmän avoimia kuin esimerkiksi vuosina 1897–1913.
Wallerstein myöntää, että vuosina 1975–1995 hallituksilla oli kovia paineita avata rajojaan. Hallitus toisensa jälkeen poisti esteitä hyödykkeiden ja pääomien liikkumiselta.
— Mutta nyt hallitukset pystyttävät esteitä uudelleen. Olemme syklin seuraavassa vaiheessa. Oman kansantalouden suojeleminen, protektionismi, on tullut takaisin.
Esimerkiksi Yhdysvaltain vaaleissa molemmat demokraattiehdokkaat kilpailevat keskenään siitä, kuinka protektionistisia he ovat.
Uusliberalisti häviää
Suomessa ja Euroopassa puhutaan edelleen paljon uusliberalismista.
— Poloiset uusliberalistit, he eivät voita missään. Olemme palaamassa protektionismiin, keynesiläiseen varallisuuden uudelleenjakoon ja yritysten valtiolliseen haltuunottoon. Kaikkialla tapahtuu näitä uusliberalistien jyrkästi vastustamia asioita, Wallerstein toteaa.
Suomalaisesta näkökulmasta tämä voi kuulostaa oudolta: onhan valtion omaisuuden myynti tai terveyspalvelujen ja muiden kunnallisten toimintojen ulkoistaminen meillä arkea. Ehkä Suomi on jälleen jäljessä muun maailman trendeistä?
— Yhdysvalloissa vaaditaan nyt enemmän julkista puuttumista terveydenhuoltoon. En usko, että ihmiset sallivat järjestelmän luhistuvan. Se on liian tärkeä.
Kaikkialla maailmassa koetaan erityisen tärkeiksi juuri terveydenhuolto, koulutus sekä toimeentuloturva myös työttömyyden tai sairauden yllättäessä. Näihin tarvitaan verotusta ja julkista sektoria, eikä uusliberalistien ole siksi helppoa toteuttaa julkisen sektorin purkamista.
Ensin Neuvostoliitto, sitten Yhdysvallat
Immanuel Wallerstein ennusti jo 1980-luvun alussa Neuvostoliiton romahduksen. Hänen mukaansa Neuvostoliitto ja sen satelliittivaltiot olivat osa kapitalistista maailmanjärjestelmää. Vaikka valtio omisti tuotantovälineet, pääomia kasattiin kapitalistisen logiikan mukaan ja työväenluokkaa riistettiin.
Nyt Wallerstein ennustaa, että Yhdysvaltojen maailmanmahti, Pax Americana, ja koko kapitalistinen maailmanjärjestelmä tulevat luhistumaan. Hän ei tosin ole ensimmäinen, joka povaa kapitalismin loppua. Karl Marx ja Friedrich Engels ennustivat sitä jo 160 vuotta sitten. Miksi meidän pitäisi nyt uskoa Wallersteinia?
— On totta, että tätä on ennustettu jo pitkään. Peruste on kuitenkin yleensä ollut se, että sorrettujen ryhmien asema heikkenee entisestään, jolloin he kukistavat järjestelmän kapinallaan.
Wallersteinin analyysi on toisenlainen.
— Minä sanon, että järjestelmä luhistuu huipulta käsin. Ihmiset, jotka pyörittävät järjestelmää, huomaavat, että se ei ole enää heille hyödyllinen. Tämä vie järjestelmän kriisiin. Tätä ei ole kukaan sanonut aiemmin, eikä se ole ollut totta aiemmin. Se on totta vasta nyt, Wallerstein vakuuttaa.
— Saatan tietysti olla väärässä. Aina voi erehtyä, kun analysoi tulevaisuutta.
Luonnon rajat tulevat vastaan
Arvio huipulta alkavasta luhistumisesta perustuu siihen, että kapitalismi on käynyt kapitalisteille itselleen koko ajan kalliimmaksi. Palkkataso ja veroaste ovat nousseet ja raaka-aineet kallistuneet. Nyt kapitalistit siirtävät tuotantoa halvemman palkkatason ja verotuksen maihin, mutta niissäkin kustannukset tulevat nousemaan.
Luonnonvarojen rajat tulevat yhtä lailla vastaan, eikä ympäristötuhojen kustannuksia voi enää ulkoistaa yhtä helposti kuin ennen.
Vaikkei Wallerstein usko vallankumoukseen, työväenliikkeen taistelu palkkojen sekä julkisten palvelujen ja tulonsiirtojen puolesta ei hänen mukaansa ole ollut turhaa. Se on osaltaan johtanut kapitalismin kallistumiseen.
Muutos voi viedä kohti parempaa
Jos kapitalismi todella luhistuu muutaman vuosikymmenen kuluessa, mitä sen jälkeen? Wallerstein ei tunnusta varauksetonta edistysuskoa.
— Uusi järjestelmä voi olla parempi kuin entinen, mutta se voi olla myös huonompi.
— En usko siihen, että maailma ja ihmiskunta olisivat ikään kuin ylöspäin viettävällä rinteellä, matkalla koko ajan kohti parempaa, mikä on sekä klassisen liberalismin että marxilaisuuden teesi.
Kapitalismin läpimurto ei Wallersteinin mielestä aikoinaan merkinnyt yksiselitteistä edistystä aiempaan järjestelmään verrattuna, koska kuilu menestyvimpien ja huono-osaisimpien välillä on vain syventynyt.
Poliittinen aktiivisuus on velvollisuus
Nyt on meneillään henkien taistelu, jossa uuden maailmanjärjestelmän luonne ratkeaa: vastakkain ovat Davosin henki ja Porto Alegren henki. Sveitsin Davosissa nykyisen talousjärjestelmän johtajat kokoontuvat talousfoorumeihinsa, Brasilian Porto Alegressa ruohonjuuritason kansalaisaktivistit sosiaalifoorumeihinsa.
Wallerstein on itse osallistunut aktiivisesti sosiaalifoorumeihin.
— Mielestäni intellektuelleilla on moraalinen velvollisuus olla poliittisesti aktiivisia.
Muidenkin kuin intellektuellien tulisi olla aktiivisia, tutkija muistuttaa. Kun maailmanjärjestelmä on murrosvaiheessa, pienten ihmisten pienillä teoilla on suuria vaikutuksia.