Ruotsissa on vietetty tuskien politiikkasyksyä, kun vaalivoiton saaneiden ruotsidemokraattien (SD) hallitukseen pääsylle on etsitty vaihtoehtoa. Puolueen maahanmuuttovastaisuus osuu suureen osaan kansasta hyvin henkilökohtaisesti, sillä lähes viidennes Ruotsin asukkaista on syntynyt muualla.
ULOSSULKEVA RETORIIKKA
Pohjoismaisessa vertailussa Ruotsi erottuu maana, jonka tärkeimmät päivä- ja iltapäivälehdet kirjoittavat pääpopulistipuolueesta lähes aina kriittisesti, sanoo viestinnän professori Juha Herkman. Ero näkyy etenkin suhteessa Norjaan ja norjalaismedian tapaan kertoa NFP:sta eli hallituksessa vuodesta 2013 istuneesta edistyspuolueesta.
Ruotsin lehdet korostavat SD:n ulossulkevaa ajattelua ja retoriikkaa, Herkman sanoo. Juuri antagonistinen jaotteleminen näyttäytyy Herkmanin tutkimuksissa populismin ytimenä: omaa identiteettiä vahvistetaan vastakkainasetteluja korostamalla. Vastapuoleksi sopii ”eliitti” tai ”mätä media” yhtä hyvin kuin ”tulijat”. Jakolinja on tärkeämpi kuin oma ideologia tai omaehtoiset pyrkimykset.
— Uusille populistisille liikkeille on tärkeää tuottaa kuvaa, että politiikka on kriisissä, ja tässä medialla on tärkeä rooli.
VIHOLLISET VAIHTUVAT
Unkarin populistit ovat hyvä esimerkki lennossa vaihtuvista viholliskuvista.
— Ensin oli maan sisäisiä vihollisia, sitten EU ja nyt maahanmuuttajat.
Pohjoismaissa maahanmuuton vastustus alkoi saada jalansijaa 1980-luvulla. Populistisia liikkeitä syntyi kuitenkin jo hyvinvointivaltion rakennusvaiheessa, jolloin arvosteltiin vahvaa valtiota ja verotusta.
Juha Herkman puhui populismista työelämäprofessori Pekka Saurin viestintäluentosarjan vieraana 25.9. Hän on paneutunut aiheeseen akatemiatutkijana Pohjoismainen populismi mediassa -hankkeessa. Lisäksi Herkman johtaa vuoteen 2021 ulottuvaa Populismin valtavirtaistuminen -projektia.
Uutinen on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/08/18.
Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.