Miten pakolaisia voitaisiin lain avulla suojella ihmissalakuljetukselta, väkivallalta ja huonolta kohtelulta? Kun Mehrnoosh Farzamfar työskenteli juristina YK:n pakolaisjärjestössä UNHCR:ssä, ihmisoikeuskysymykset ja kansainvälinen laki olivat hänen työkalujaan. Kokemus sai hänet kiinnostumaan turvapaikanhakujärjestelmän tutkimisesta.
Valmistuttuaan tuplamaisteriksi sekä kansainvälisistä ihmisoikeuksista että kansainvälisestä ja vertailevasta oikeudesta Farzamfar alkoi vuonna 2017 tehdä Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa väitöstutkimusta maahanmuutosta ja turvallisuudesta.
Monitieteisen väitöstutkimuksen tarkoituksena on löytää tasapaino valtioiden kansallisen turvallisuuden ja ihmisoikeuskysymysten välille ja luoda päättäjille kestävät suositukset maahanmuutosta ilman haittoja.
Eurooppaan halutaan, koska se koetaan turvalliseksi
Farzamfarin mukaan maahanmuuttoa ei voi tutkia vain juridisesta näkökulmasta, vaan mukana on oltava myös poliittiset ja sosiaaliset näkökohdat.
– Jännitteet pakolaisten ihmisoikeuksien ja Euroopan maiden kansallisen turvallisuuden välillä ovat aina myös poliittisia ja sosiaalisia.
Farzamfar tutkii niin poliittisten päättäjien, kansalaisjärjestöjen, ihmisoikeusaktivistien kuin pakolaistenkin toimintaa.
Euroopan maiden ei pitäisi nyt sulkeutua omien rajojensa sisään, vaan niiden tulisi yhdistää voimansa suurten kriisien ratkaisemiseksi ja pitää Euroopan unioni vahvana.
– Juuri nyt olisi myös Euroopan oman turvallisuuden kannalta parasta toimia yhdessä ja vahvistaa eurooppalaista identiteettiä.
Taakka on jaettava solidaarisesti
Farzamfarin mukaan turvapaikanhakijoista muodostunut taakka olisi jaettava solidaarisesti, sillä oma etu ja nationalismi eivät ole ratkaisuja – päinvastoin.
– Kansainvälistä ongelmaa, oli se sitten maahanmuutto tai ilmastonmuutos, ei ratkaista omaan kuoreen käpertymällä.
Mehrnoosh Farzamfar pitää demokratiaa, lakia ja ihmisoikeuksia vapaiden eurooppalaisten yhteiskuntien peruspilareina, vaikka niitä ei syyskuun yhdennentoista päivän iskun jälkeen enää kaikkialla noudatetakaan.
Pois menoerä-ajattelusta
Pakolaiset eivät ole vain hyödynsaajia ja menoerä. Farzamfarin mielestä tämä olisi tärkeää ymmärtää. Maailmansotien välisenä aikana esimerkiksi Yhdysvallat ja amerikkalainen tiedeyhteisö kulttuurista puhumattakaan hyötyivät suuresti Euroopasta paenneista juutalaistutkijoista ja taiteilijoista.
– He olivat pakotettuja maahanmuuttoon. Tänä päivänä tilanne on monessa lähtömaassa sama.
Farzamfarin mukaan on vain hyvä, jos tieteessä tutkimusryhmät ovat kansainvälisiä. Silloin näkökulma ei enää ole Eurooppa-keskeistä konsensusta ja kolonialistiset rakenteet voitaisiin purkaa. Tiede kehittyy, kun mukana on uusia näkökulmia ja uudenlaista tutkimusta.
Law,identity and the European narratives-huippuyksikössä (eurostorie) toimii professori Reetta Toivasen johtama alaprojekti Migration and the narratives of Europe as an “Area of freedom, security and justice”. Turvallisuus, liikkuvuus ja ihmisoikeudet erityisesti kansainvälisten kriisien aikana ovat alaprojektin keskeisiä tutkimuskohteita. Eurostorie-huippuyksikössä on mukana maahanmuuttajataustaisia tutkijoita Farzamfarin lisäksi myös Irakista ja Syyriasta.