– Tilanne on monella tapaa hankala, mutta nyt ei kannata mennä nurkan taakse sitä itkemään. Tärkeintä on estää verenvuodatus ja kolmas maailmansota, sanoo kansainvälisen oikeuden Martti Ahtisaari -professori Jan Klabbers.
Kansainvälisistä laeista tai pakotteista ei nyt ole paljon apua. Pakotteilla on enemmän symbolinen kuin käytännöllinen merkitys. Ne kertovat kotiyleisölle, että jotain tapahtuu. Niiden tehokkuutta on kuitenkin erittäin vaikea mitata.
– Tässä tilanteessa ei ole viisasta sanoa, että meillä on nämä säännöt, ja joka ei pelaa niiden mukaan, se kivitetään rangaistukseksi.
Ainoa ulospääsy tästä sotkusta on Klabbersin mukaan sovittelu. Ja nyt näyttämölle asteleekin itse Aristoteles.
Kansainvälisen politiikan eettisenä ohjenuorana on aiemmin painotettu vallanpitäjien ja valtioiden velvollisuuksia sekä toiminnan seurauksia. Klabbers ottaisi nyt kokeiluun kolmannen eli aristoteelisen tradition. Siinä korostuu johdossa olevien henkilöiden hyveiden merkitys.
Tarvitaankin siis hyveellinen rauhanrakentaja, joka on tarpeeksi rehellinen saavuttaakseen kummankin osapuolen luottamuksen. Puolueettomuus auttaisi paljon. Ylimielisyys on yksi neuvottelijan kuolemansynneistä, sillä täytyy olla tarpeeksi nöyrä hakeakseen lisää tietoa alueesta. Myöskään vääränlaisia, katteettomia lupauksia ei kannata antaa.
– Esimerkiksi Kofi Annan, Martti Ahtisaari tai YK:n rauhanlähettiläs Lakhdar Brahimi osaisivat olla fiksumpia kuin kivittäjät ja etsiä kompromissia, jonka kaikki voisivat hyväksyä.
Yksi mahdollinen kompromissiratkaisu olisi luovuttaa Krimin alue kansainväliseen valvontaan.
– On paljon esimerkkejä vastaavista erityisalueista: Kosovo, Itä-Timor, Fiume, Trieste, jopa Ahvenanmaa.
Se, voisiko Putin hyväksyä tämän, selviäisi tietenkin vain kokeilemalla.
Lisää Klabbersin näkemyksistä kuulet Helsingin yliopiston ja Helsingin Sanomien järjestämässä sota ja rauha -teemaisessa Vox Helsinki -tapahtumassa 19.3. yliopiston juhlasalissa klo 18-20.
Lisätiedot ja ilmoittautuminen: www.helsinki.fi/vox