Lokakuun ensimmäisenä päivänä järjestettiin Kataloniassa kansanäänestys alueen itsenäistymisestä Espanjasta. Espanja torjui äänestyksen perustuslain vastaisena ja yritti estää sen.
Katalonia ei ole koskaan ollut itsenäinen vaan itsehallinnollinen.
– Katalonian nykyinen autonominen asema perustuu diktatuurisen Francon ajan päätyttyä hyväksyttyyn Espanjan perustuslakiin. Autonomista asemaa kannatti aikanaan kansanäänestyksessä 93 prosenttia Katalonian asukkaista, sanoo oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen.
Autonomista asemaa kannatti aikanaan kansanäänestyksessä 93 prosenttia Katalonian asukkaista
Miksi Katalonia sitten pyrkii irti Espanjasta? Kekkosen mukaan Kataloniassa koetaan, että se menestyvän teollisuutensa ja työllisyytensä avulla joutuu tukemaan muuta Espanjaa.
– Silti Katalonialle on kelvannut niin EU:n rahoitus kuin Espanjan keskusvallankin antamat varat, sanoo Kekkonen.
Mielikuvat määrittävät politiikkaa
Jotta Katalonian itsenäistyminen tulisi mahdolliseksi, olisi Espanjan ensin se tunnustettava. Vasta sitten kansainvälinen yhteisö voi lähteä tukemaan itsenäisyyttä. Mutta kaikkein ensimmäiseksi pitäisi saada selvä enemmistö katalonialaisista itsenäisyyden taakse laillisen järjestyksen mukaisen kansanäänestyksen avulla.
Kansainvälisen yhteisön reaktio on aina olennaista alueiden itsenäistymisprosessissa – ilman yleistä hyväksyntää ei itsenäistymisellä ole mahdollisuuksia.
Kansainvälisen yhteisön reaktio on aina olennaista alueiden itsenäistymisprosessissa.
– Jos asiaa ei tarkastella kansainvälisen oikeuden näkökulmasta, niin viime kädessä erkautumaan pyrkivän alueen itsenäistyminen määritellään poliittisten neuvottelujen ja yhteisen sopimisen kautta, sanoo Eurooppa-tutkimuksen verkoston tutkimusjohtaja Juhana Aunesluoma.
Väkivalta on valitettavalla tavalla astunut usein historian aikana mukaan kuvioihin.
– Tšekkoslovakian tai Neuvostoliiton hajoaminen rauhanomaisesti ja uusien itsenäisten valtioiden syntyminen sitä kautta on historiallisesti harvinaisempaa kuin valtioiden itsenäistyminen sotien tai sisällissotien kautta, Aunesluoma toteaa.
Kansat ja alueet etsivät itsemääräämisen tasapainoa
Yhtä voimakasta liikehdintää ei Katalonian lisäksi tällä hetkellä ole muualla EU:n alueella – paitsi Skotlannissa. Aikaisemmin Korsika Ranskassa on oireillut, nyt tilanne Italian sisällä on jälleen tiukentunut pohjoisten alueiden puheiden koventuessa.
Kun kesäkuussa Ranskassa presidentiksi valittiin Euroopan yhteistyötä korostava Emmanuel Macron, ympäri Eurooppaa huokaistiin jo helpotuksesta. Ylikansalliset ja kansalliset voimat Euroopassa etsivät kuitenkin jatkuvasti tasapainoaan.
Ylikansalliset ja kansalliset voimat Euroopassa etsivät kuitenkin jatkuvasti tasapainoaan.
Saksan syyskuisten liittopäivävaalien ja Itävallan lokakuun parlamenttivaalien oikeistopopulistinen menestys oli voitto kansallisuutta korostavalle ja paikallista päätösvaltaa tukevalle politiikalle. Sama trendi jatkui vielä viime päivien Tshekin parlamenttivaaleissa.
Kun itsenäisyyden torjunut Skotlannin kansanäänestys pidettiin syyskuussa 2014, ei Iso-Britannian EU-erosta ollut tietoa. Nykyiset vaatimukset uudesta äänestyksestä syntyivät niin kutsutun Brexitin myötä. Koska Skotlanti kokee voimakkaasti hyötyvänsä Euroopan unionin jäsenyydestä, uutta tilannetta on pidetty perusteluna järjestää uusi kansanäänestys.
Itsenäistymisinto ei ole uusi asia
Juhana Aunesluoman mukaan uusien valtioiden syntyminen oli erittäin vilkasta koko 1900-luvun ajan maailmansotien jälkeisinä aikoina sekä sosialismin murtumisen myötä.
– Kaikki nykyiset pyrkimykset on silti otettava vakavasti. Historia yllättää, sanoo Aunesluoma.
Mikäli uusia valtioita Eurooppaan syntyisi ja ne mielisivät EU:n jäseniksi, jäsenyysprosesseihin kuluisi monta vuotta. Euroopan unionin jäsenmäärän kasvu on Aunesluoman mukaan hyvinkin mahdollista.