Kansalaisten käsitykset sopivasta rangaistustasosta vaihtelevat

Helsingin yliopiston tekemässä tutkimuksessa kansalaisia ja tuomareita pyydettiin antamaan rangaistus samoihin heille esitettyihin rikostapauksiin. Kansalaisten antamissa rangaistuksissa on huomattavaa hajontaa.

Esimerkiksi sukupuoliyhteydestä lapsen kanssa osa tutkimukseen osallistuneista kansalaisista jätti kokonaan tuomitsematta ja osa antoi ehdotonta vankeutta. Näin ajatus väestön yleisestä oikeustajusta osoittautui varsin ongelmalliseksi.

Tutkimuksen mukaan kansan käsitysten ja rangaistuskäytännön välillä ei ole silti suuria eroja. Kun tarkasteltiin kansalaisten ja tuomareiden määräämiä rangaistuslajeja kussakin rikoksessa, kansalaiset ovat keskimäärin ankarampia kuin tuomarit viidessä tapauksessa seitsemässä tutkimuksessa esitetystä. Kansalaiset antoivat hiukan ankarampia rangaistuksia väkivaltarikoksista ja seksuaalisesta väkivallasta.

Sen sijaan kansalaiset antoivat tuomareita lievempiä rangaistuksia veropetoksesta ja huumausainerikoksesta. Erot keskimääräisissä rangaistustavoissa ovat mittaluokaltaan  pieniä.

Kansalaiset antoivat ehdollista vankeutta harvemmin

Kansalaiset käyttivät ehdollista rangaistusta huomattavasti harvemmin kuin tuomarit. Sen sijaan kansalaiset tuomitsivat yhdyskuntapalveluun tai valvontarangaistukseen. Tuomarit käyttivät yhdyskuntapalvelua harvoin ja valvontarangaistusta huomattavasti harvemmin kuin kansalaiset.

Kun katsotaan ehdottoman tai ehdollisen vankeustuomion pituutta, niin kansalaiset antoivat lyhempiä rangaistuksia kuin tuomarit. Kansalaiset siis tuomitsivat joissakin rikoksissa keskimäärin ankaramman rangaistuslajin, mutta silloin kun he tuomitsivat ehdotonta tai ehdollista vankeutta, oli vankeuden pituus lyhempi kuin tuomareiden antama.

Ennaltaehkäiseviin keinoihin haluttiin panostaa

Tutkimuksessa pyydettiin kansalaisia kertomaan, mihin rikostorjunnan keinoihin he sijoittaisivat rahaa. Kansalaiset suosivat ennaltaehkäiseviä keinoja. Tärkeimpänä keinona rikostorjunnassa pidettiin nuorisotyön tehostamista ja nuorten sekä perheiden ongelmiin puuttumista. Lisäksi tärkeänä pidettiin oppimisvaikeuksista kärsivien nuorten tukemista, poliisien määrän lisäämistä ja päihdetyön tehostamista. Vankiloiden lisärakentaminen sai vähiten tukea.

Tutkimuksessa kysyttiin myös hyvän tuomarin tärkeimpiä ominaisuuksia. Näiksi nimettiin oikeudenmukaisuus, puolueettomuus, asiantuntevuus ja riippumattomuus. Kansalaiset eivät pitäneet tärkeänä, että tuomari olisi tietoinen julkisesta mielipiteestä.

Tutkimusasetelma ainutlaatuinen Suomessa

Tutkimuksessa esitettiin seitsemän eri rikostapausta, joista laadittiin kuvaukset. Kuvausten pohjana olivat aidot rikostapaukset. Kuvausten perusteella kansalaisia pyydettiin valitsemaan sopiva rangaistus annettujen rangaistusvaihtoehtojen joukosta. Samat tapaukset esitettiin tuomareille ja heitä pyydettiin antamaan oikeuskäytännön mukainen rangaistus.

 

Rikostapaukset olivat:

- väkivalta julkisella paikalla

- sukupuoliyhteys lapsen kanssa

- sukupuoliyhteys nukkuvan kanssa ja pakottamalla

- väkivalta lähisuhteessa

- huumausaineen maahantuonti

- verojen vilpillinen välttäminen

- auton kuljettaminen päihtyneenä

 

Annetut rangaistusvaihtoehdot olivat (lievimmästä ankarimpaan):

- tuomitsematta jättäminen

- vain sakko

- vain ehdollinen vankeus

- ehdollinen vankeus ja sakko

- yhdyskuntapalvelu

- valvontarangaistus

- ehdoton vankeus tai ehdoton vankeus ja sakko.

Väestöhaastatteluihin osallistui 1 251 haastateltavaa ja tuomarikyselyyn vastasi 192 käräjätuomaria. Väestöhaastatteluihin otannalla valikoituneet ovat edustava otos suomalaisista.

Oikeusministeriö tilasi tutkimuksen Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutilta. Taustalla on hallitusohjelman kirjaus, että Suomessa oikeusturva toteutuu tehokkaasti ja rangaistukset vastaavat yleistä oikeustajua. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään kansalaisten oikeustajua ja sen suhdetta nykyiseen oikeuskäytäntöön.

 

Lisätietoja:

yliopistotutkija Juha Kääriäinen

puh. 02941 20849

juha.kaariainen@helsinki.fi

Julkaisu:

Seitsemän rikostapausta: käräjätuomareiden arvioima rangaistuskäytäntö ja väestön rangaistusvalinnat