Jos Sirpa Tenhusen puhelin pirahtaa vain kerran, se on todennäköisesti hälytyssoitto intialaisesta Jantan kylästä.
Helsingin yliopiston sosiaali- ja kulttuuriantropologian professori pitää edelleen yhteyttä kyläläisiin, joiden elämää hän on havainnoinut useaan otteeseen 15 vuoden ajan. Soitto Suomeen tulee jantalaisille liian kalliiksi, joten yhdestä hälytyksestä Tenhunen tietää soittaa takaisin.
Mobiiliteknologia on länsibengalilaisessa maaseutukylässä itsestäänselvyys, kuten joka puolella maailmaa. Joka paikassa kännyköiden tulo ei kuitenkaan ollut niin radikaali murros kuin kylässä, jossa kaikki tieto kulki ennen suusta suuhun.
Tenhunen asui kylässä jo ennen matkapuhelimia, samoin silloin kun ensimmäiset matkapuhelimet tulivat ja myös kännyköiden yleistyttyä. Hän keräsi yhden aikakauden mullistuksesta ainutlaatuisen aineiston, jollaista kukaan muu ei ole kerännyt eikä kukaan enää voi kerätä.
1990-luvulla yksi sadasta intialaisesta omisti puhelimen. Vuonna 2015 jo 82 prosentilla oli käytössään matkapuhelin.
Yksityisyys katosi, mutta siitä alkoi pitää
Intia vei Tenhusen mennessään jo 1980-luvun puolivälissä. Hän pääsi opiskelijajärjestön edustajana konferenssiin Intiaan. Suuri maa sytytti heti.
Tenhunen teki gradunsa Intiassa viiden antropologiopiskelijan ryhmässä. Opiskelijat päättivät tutkia laittomia asuinalueita Kalkutassa.
— Se oli vaikein kenttä, jolla olen työskennellyt, mutta myös erittäin opettavainen. Opimme, miten tulla toimeen ja miten luoda luottamusta ja suhteita tutkittaviin verkostojen avulla.
Tenhusen pitkäaikainen tutkimuskohde, Jantan kylä, on ollut usean antropologin kenttää. Tutkittavana olemisesta on tullut kyläläisille arkea. He ovat itse pyytäneet Tenhusta esimerkiksi havainnoimaan rituaalejaan.
Tenhuselle isoin kulttuurishokki oli yksityisyyden katoaminen.
— Koko ajan kyläiltiin ja aina oli ihmisiä ympärillä. Mutta kun siihen tottui, se oli ihan mukavaa. Suomeen palattua tuntui sietämättömältä istua yksin työhuoneessa.
Köyhät naiset etsivät vapauden rajoja
Antropologille kenttätyön huolellinen suunnittelu on kaikki kaikessa. Sitä Tenhunen painottaa omille opiskelijoilleen.
Vieraassa kulttuuriympäristössä vastaan tulvii loputon yksityiskohtien ja tapahtumien kirjo, josta pitäisi löytää oleellinen.
— Jos saa kerättyä rikkaan aineiston, analyysi ja tutkimus tulevat melkein siinä sivussa.
Tutkimuskysymyksiä pitää olla valmis miettimään uusiksi. Kun Tenhunen väitöstyössään tutki naisten palkkatyötä kalkuttalaisessa slummissa, hän huomasi, että naiset puhuivat paljon vapaudesta.
— Köyhille naisille vapaus ei ollut miesten elämänpiirin valtaamista, vaan naisten oman, erillisen elämänpiirin laajentamista. Nainen saattoi kokea vapaudeksi sen, että hän tienasi salaa kotona tekemällä käsitöitä ja pystyi ansioillaan kohentamaan kotia keskustelematta miehen kanssa.
Kännykkä tuo omaiset lähelle
Kun Tenhunen tutki 2000-luvun vaihteessa Intian maaseudulla naisten poliittista osallistumista ja myötäjäisjärjestelmää, tiedon kulku oli hidasta. Jos hän halusi soittaa Suomeen, ensin piti vuokrata auto ja kuljettaja kaupunkiin.
2000-luvun puolivälissä, uudella kenttämatkalla, Sirpa Tenhusen silmien edessä avautui mullistus. Kännykät tulivat maaseudulle, ja tiiviin kyläyhteisön sosiaalisuus muuttui vähitellen kaupunkinaapuruston kaltaiseksi.
Puhelimet olivat tärkeitä etenkin nuorille naisille, jotka avioituvat synnyinkylänsä ulkopuolelle. Aiemmin lapsuudenperheeseen oli vaikea pitää yhteyttä. Nyt naiset saivat ajoissa tiedon vaikkapa omaisten hautajaisista.
Äiti sanoi tyttärelleen, että älä tottele sitä anoppia.
Oman äidin neuvot olivat vain puhelinsoiton päässä.
— Erään puhelun aikana äiti sanoi tyttärelleen, että älä tottele sitä anoppia.
Maaseudulla on tavallista, että anoppi teettää nuorella miniällä paljon töitä.
— Tuossa tapauksessa miniä oli uupumuksen partaalla, mutta rohkaistui äitinsä tuella sanomaan vastaan.
Puhelinherätys politiikkaan
Köyhien alueiden kehitykseen liittyy teknologiaoptimismia. Meillä saattaa olla mielikuva köyhästä pienyrittäjästä, jonka bisnes lähtee lentoon älypuhelimen avulla. Idea nousi esiin myös Robert Jensenin tutkimuksessa, jonka mukaan eteläintialaisten kalastajien elinkeino tehostui puhelinten avulla.
Puhelimet auttoivat oppositiota järjestäytymään.
Myönteiset vaikutukset eivät kuitenkaan ole itsestäänselviä. Tenhusen tutkimuksessa suuri osa pienyrittäjistä myi tuotteitaan pelkästään omassa kylässä. Kun tilaaminen tukusta helpottui, yhä useammat perustivat kauppoja, mikä lisäsi kilpailua mutta ei laajentanut markkinoita.
Toisaalta puhelimet ovat voineet tukea myös poliittista heräämistä. Puhelimet auttoivat oppositiota järjestäytymään, kun Länsi-Bengalin osavaltiota hallitsi autoritäärisiä otteita harjoittanut kommunistipuolue.
Tietosuoja huolestuttaa digitalisaatiossa
Jantassa moni perhe hankki puhelimen siksi, että voisi sairastuessaan hakeutua hyvälle lääkärille tai pyytää sukulaisilta apua hoitokuluihin, Tenhunen kertoo.
Kylään ei voi vieläkään soittaa ambulanssia.
— Edelleenkään kylään ei ole silti mahdollista soittaa ambulanssia, eikä pikakoulutuksen saaneille terveydenhoitajille ole annettu kännykkää työkäyttöön.
Köyhyyden ja sairauksien aiheuttaman ahdingon näkeminen on ollut Tenhuselle vaikeaa.
— Ilahduin uutisesta, jonka mukaan Intia on budjetoinut lisää rahaa köyhien terveydenhuoltoon.
Myös digitalisaatio etenee Intiassa. Parhaillaan on rakenteilla sormenjälkiin ja iiristunnistukseen perustuva henkilötietojärjestelmä, jota voi hyödyntää esimerkiksi valtion etuuksien jakamisessa. Tietosuoja on iso kysymys: jo nyt on tullut ilmi tapauksia, joissa ihmisten henkilötietoja on myyty eteenpäin.
Professori innostaa opiskelijoitaan
Tenhunen on juuri viimeistellyt Oxford University Pressin julkaistavaksi kirjansa kännyköiden yhteydestä sosiaaliseen muutokseen ja kehityskysymyksiin. Seuraavaksi hän aikoo tutkia ilmastopakolaisuutta Etelä-Aasiassa, jossa matalia rannikkoalueita on jäänyt vedennousun alle.
— Isoja fyysisen todellisuuden muutoksia, kuten ilmastoa ja teknologioita, on mahdotonta sivuuttaa antropologiassa.
Etelä-Aasian matalia rannikkoalueita on jo jäänyt veden alle.
Sirpa Tenhunen haluaa tartuttaa opiskelijoihin saman innostuksen kenttätyöhön ja etnografisen aineiston keruuseen, joka hänen omaa työtään on ohjannut.
— Haluan kertoa, miten palkitsevaa on tutustua vieraisiin kulttuureihin.
Näkökulmat muuttuvat, avartuvat, professori painottaa.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä Y/02/18.
Lue lisää aiheesta Helsingin yliopiston uusien professorien esittelystä.
Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.