Kannattaako hoitokodin mummun toivoa kuivia vaippoja?
Hoivaa tarjoavien yritysten yhteydet finanssimarkkinoihin synnyttävät eturistiriitoja.

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 10/2022. 

Talous ei rakennu vain kuntien, hyvinvointialueiden ja valtion budjeteista. Myös kotityöt, vertaistuki, talkoot, lahjoittaminen, yhteiskäyttö, dyykkaus, pimeä työ ja varastaminen ovat taloutta, sosiologian yliopistonlehtori Hanna Ylöstalo muistuttaa.

Talouden laajaa kuvaa ei saisi Ylöstalon mukaan unohtaa hoivapolitiikassa. Kun palveluista päätetään säästää, kulut siirtyvät toisesta taskusta tai laskusta kuitattaviksi. Voimme valita, haluammeko maksaa veroja, joilla vanhempamme saavat palveluja vai tahdommeko töiden jälkeen mennä katsomaan, kuinka he suoriutuvat.

Sen sijaan emme voi päättää, että hoiva lakkaa viemästä resursseja.

"Markkinaistaminen ei tuota hyvää hoivaa"

Pitäisi tunnustaa, että hoivaa on hankala standardisoida, sosiaalityön apulaisprofessori Minna Zechner sanoo: tarvitset vanhetessasi eri asioita kuin naapurisi — ja naapurisi tarvitsee nyt eri asioita kuin eilen.

— Hoivan pilkkominen suoritteiksi ja markkinaistaminen ei tuota hyvää hoivaa.

Sote-palvelujen nivominen finanssimarkkinoihin on jo synnyttänyt etujen törmäyksiä, Zechner pohtii. Palvelukodin mammalla voi olla yhtaikaa syy toivoa kuivia vaippoja ja olla toivomatta niitä.

Yhä useammalla vanhuksella nimittäin on salkussaan hoivayrityksen osakkeita. Hyvä hoito ilahduttaisi, mutta osakkeenomistajana mamma hyötyy, kun vaipat vaihdetaan harvoin.

Hoivakonsernit myös harjoittavat aggressiivista verosuunnittelua eli jättävät kolon siihen pottiin, jolla palveluja rahoitetaan.

Hanna Ylöstalo Turun yliopistosta ja Minna Zechner Helsingin yliopistosta puhuivat Hoivan politiikka ja talous -tilaisuudessa Tiedekulmassa 4.11.

 

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.