”Omistan tämän kirjan kaikille niille, joiden mielestä sitä ei olisi pitänyt kirjoittaa tai se olisi pitänyt kirjoittaa eri tavalla tai, mieluiten, jonkun muun olisi pitänyt kirjoittaa se.”
Professori Jaakko Husan tuoreen kirjan, Advanced Introduction to Law and Globalisation, johdanto on osuva esimerkki kirjoittajansa huumorintajusta. Mutta kommentin taustalla on vakavaakin asiaa.
— Globalisaatiosta kirjoittavat ovat yleensä idealisteja, joilla on kosmopoliittinen näkemys oikeudesta. Sen mukaan löydämme vielä yhteisesti hyväksytyn oikeusjärjestyksen, Husa toteaa.
Monet globaalin oikeuden kysymyksistä kirjoittavat ovat kansainvälisen oikeuden tutkijoita ja keskittyvät pohtimaan maailman neuvottelupöytien antia ja seuraamuksia.
Husan näkökulma on toinen.
— Minua kiinnostaa globaalissa oikeudessa juuri se, ettei kyseessä ole mikään selvästi rajattu oikeuden ala.
Globalisaatio mullistaa kaikki oikeuden alat, Husa arvioi.
— Oikeuden maailma ei ole selkeästi järjestäytynyt paikka.
ALKUPERÄISASUKKAILTA EI KYSELTY
Oikeustiede on nykyisellään rakentunut kansallisten kehikkojen ympärille: on suvereeneja valtioita, jotka säätävät omat lakinsa. Näiden maiden välillä asioista sitten sovitaan erilaisin sopimuksin, jotka koskevat vaikkapa kaupankäyntiä, ilmastoa tai ihmisoikeuksia.
Historiallisesti kansallinen laki on melko uusi ilmiö, Husa huomauttaa.
— Oikeus on ollut pikemminkin globaalia aiemmin, ennen kansallisia raameja. Rooman valtakunta levitti roomalaista oikeutta kaikkialle minne sen valta ulottui.
Tuhat vuotta myöhemmin siirtomaakilpailussa Euroopan vauraimmat valtiot puolestaan veivät eurooppalaista oikeuskäsitystä ympäri maailmaa.
Vaikka kaikkien sanotaan olevan lain edessä samanarvoisia, lait ja säädökset ovat todellisuudessa valtaa pitävien puolella, Husa huomauttaa.
— Kun siirtomaita jaettiin, alkuperäisasukkailta ei pahemmin kyselty heidän kantojaan. Jopa siellä missä oikeusistuimet teoriassa ehkä tunnustivat heidän oikeuksiaan, heillä ei käytännössä ollut mahdollisuuksia ajaa asioitaan.
OIKEUS USEIN VAHVEMMAN PUOLELLA
Husa näkee nykypäivän oikeudellisessa ajattelussa jäänteitä länsimaisesta paremmuuden tunteesta.
— Kehitysavun ehtona pidetään usein sitoutumista oikeusvaltion ajatukseen. Rahoittajia varten voidaan julkaista komea lakikirja, mutta kuinka usein oikeusvaltioajatukseen todella sitoudutaan?
Käytännössä käy usein niin, että oikeusjärjestelmästä pannaan toimeen lähinnä kauppa- ja sopimusoikeuden kaltaiset kansainväliselle liiketoiminnalle välttämättömät osiot. Husa ottaa esimerkiksi Kiinan.
— Liiketoiminnan näkökulmasta Kiina on oikeusvaltio. Sopimuksista täytyy pitää kiinni tai joutuu oikeuteen. Mutta kansalaisoikeuksien tai poliittisten oikeuksien kohdalla tilanne on toinen.
Oikeus on edelleen useimmiten vahvemman puolella.
MAAILMAN YHTEISET PELISÄÄNNÖT?
Professori ei usko koko maailman siirtyvän ainakaan ripeässä tahdissa yhteiseen ja kaiken kattavaan oikeusjärjestelmään. Harmonian saavuttaminen on kaukana.
Husa näkee globaalin oikeuden vyyhtinä, jossa yhdistyvät kansalliset oikeusjärjestelmät, uskonnollinen tapaoikeus, yritysten käytännöt ja erilaiset ylikansalliset sopimukset.
Esimerkkitapaus voisi olla vaikka suomalainen juristi, joka työskentelee kansainvälisessä lakitoimistossa osana monikulttuurista tiimiä. Työkielenä on englanti, jota kukaan työyhteisöstä ei puhu äidinkielenään. Hän soveltaa toimissaan monesta oikeuskulttuurista peräisin olevaa normistoa, josta vain osa on valtiollista oikeutta ja vain osittain englanniksi.
— Kun käydään kauppaa, jossa osapuolet ovat eri maissa ja kauppapaikka kolmannessa, kenen lakeja noudatetaan?
Idealisti varmaan ajattelisi, että ennemmin tai myöhemmin kaikelle luodaan yhteiset pelisäännöt. Husasta ajatus on naiivi, mutta saattaa joiltakin osin toteutua ja joiltakin ei.
— Kaupankäynnin kohdalla oikeudelliset pelisäännöt on varmasti pakko sopia. Tosin isot yritykset ohittavat mieluummin jo nyt hitaina pitämänsä kansalliset tuomioistuimet ja sopivat asiansa välitystuomioistuimissa.
EU ON SORMI SUUSSA
Perhearjessa ja maiden sisäpolitiikassa ylikansallinen juridinen säädöstö tai edes arvomaailman ymmärtäminen tuntuu toistaiseksi olevan utopiaa.
— Esimerkiksi islamilainen perhekäsitys poikkeaa monin tavoin omastamme. Miten saisimme saman globaalin perheoikeuden voimaan, kun toisen mielestä miehellä voi olla monta vaimoa ja toisen mielestä avioliiton voi solmia myös samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa?
Kuohuntaa on valtioliittojen sisälläkin, vaikka jäsenmaat ovat liittyessään sitoutuneet samoihin periaatteisiin. Euroopan unionin jäsenmaat Puola ja Unkari kyseenalaistavat voimakkaasti tuomioistuinten riippumattomuutta, jota kuitenkin pidetään oikeusvaltion kulmakivenä. Unioni on kuin opettaja, joka ei saa kuria luokkaan, koska ei osaa perustella näkemystään ja auktoriteettiaan.
— Tässä menee EU:lla sormi suuhun. Että eivätkö kaikki haluakaan tehdä asioita samalla tavalla kuin me? Että mitäs me nyt tehdään tämän oikeusvaltioihanteen kanssa?
VERTAILEVA MENETELMÄ ON TÄRKEÄ
Jaakko Husa ottaa aktiivisesti kantaa maailmanmenoon mustan huumorin sävyttämällä Twitter-tilillään. Siellä hän ihmettelee vaikkapa Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden valintalogiikkaa: teologiaa, ei juridiikkaa! Yksi suosikkiaiheista, joskaan ei aina riemua herättävistä, on suomalainen tiedepolitiikka. Myös oman tyttären toimittamat Tylypahkan uutiset pääsevät esiin isän kautta.
Husaa kiinnostaa pienten ja isojen asioiden vertailu, päällekkäisten ilmiöiden suhteuttaminen.
— Tavallaan vertaileva menetelmä menee jopa tieteellisen metodin edelle. Mietin, miten asiat ovat suhteessa toisiinsa ja mikä on merkittävämpi tai kiinnostavampi asia kuin toinen. Vertailen, olen siis olemassa.
KIELET AVAIN ERI OIKEUSKULTTUUREIHIN
Vertailevaa näkökulmaa tarvitaan myös globaalin maailman juridiikassa. Kansallinen laki ja sen päälle neuvotellut yhteiset sopimukset eivät riitä kovin pitkälle. Huomisen maailmassa pärjää juristi, joka osaa soveltaa ja hyödyntää eri oikeuslähteitä ja argumentoida monipuolisesti, Husa arvioi.
— Juridiikassa argumenttien täytyy aina perustua johonkin. Tulevaisuudessa yksi lakikirja ei riitä lähteeksi.
Professori arvelee, ettei ajatus ole kovin suosittu Porthanian muissa kerroksissa, oikeustieteellisen tiedekunnan tutkijanhuoneissa.
Globalisoituvassa maailmassa vahvoilla ovat ennakkotapauksiin perustuvaan oikeusjärjestelmään tottuneet juristit. Yhdysvalloissa on totuttu soveltamaan lakia yksi oikeustapaus kerrallaan.
Englantia äidinkielenään puhuvilla voi olla omat puutteensa.
— Amerikkalaiset eivät osaa kieliä. Niinpä he joutuvat turvautumaan käännöksiin, joissa on usein epätarkkuuksia. Juridiikassa tarkkuus on kuitenkin erittäin tärkeää.
Husa itse lukee mielellään kieliä. Nyt on meneillään kantoninkiinan opiskelu — ”haastavaa, mutta kiehtovaa” — ja aiemmin hän on opiskellut muun muassa kreikkaa.
— Juridiikan kannalta olisi tärkeämpää osata vaikka espanjaa tai mandariinikiinaa. Mutta minulle kielet ovat harrastus ja samalla avain eri oikeuskulttuureihin.
Jaakko Husan henkilöhaastattelu on ilmestynyt Yliopisto-lehdessä Y/09/18.