Helsingin yliopiston alumniyhdistys on valinnut Vuoden Alumniksi 2020 Cargotecin hallituksen puheenjohtajan ja ympäristövaikuttaja Ilkka Herlinin.
Vuoden Alumni on Helsingin yliopiston myönteinen lähettiläs. Tehtävään valitaan vuosittain henkilö, joka on toiminnallaan tukenut Helsingin yliopiston periaatteita, akateemisen koulutuksen arvostusta ja nostanut akateemista Helsingin henkeä.
Vuoden Alumnina Herlin aikoo puhua ainakin siitä, että ilmastonmuutoksen ja elonkirjon romahtamisen torjunnalla on kiire.
– Ihmisen pitää siirtyä itse luomistaan suurista järjestelmistä harmoniaan luonnon kanssa. Teknologia pitää sovittaa niin, että se on osa luonnonjärjestelmää. Modernin kulttuurin keskeinen virhe on se, että se on yrittänyt ylhäältä päsmäröidä luonnon kiertoa, Herlin sanoo.
Qvidjan tilallaan Paraisilla Herlin kokeilee maa- ja metsätaloutta, joka lisää elonkirjoa ja sitoo ilmasta hiilidioksidia maaperään sen sijaan että on hiilen lähde.
Mekanismina on niin sanottu mikrobien hiilipumppu, jossa sienet ja bakteerit sitovat hiiltä pysyvästi maaperään. Mikrobit käyttävät yhteytyksen tuomaa hiiltä, ja kun mikrobit kuolevat, niiden rakenteet säilyvät maassa pitkään ja muodostavat pysyvän hiilivaraston.
Mykorritsasienet elävät symbioosissa paitsi puiden myös viljelykasvien kanssa. Sienijuuri antaa kasveille ravinteita, ja sieni saa kasvilta hiiltä. Kun kasvisato korjataan pois, sieni ja sen hiili jäävät maaperään.
– Olennaista on mahdollisimman jatkuva, elävä kasvipeitteisyys niin pellolla kuin metsässäkin, Herlin sanoo.
Keskeistä menetelmässä on se, että maata ei saa muokata, jotta rihmastot eivät hajoa. Myös liikaa lannoittamista on vältettävä, koska helposti liukeneva lannoite tekee sienet turhaksi kasvien kannalta.
Nyt Qvidja on maaperä-, ilma- ja vesistötutkimuksen lippulaivatila Carbon Action -hiiliviljelyhankkeessa, jossa on mukana yli sata maanviljelijää eri puolilta Suomea.
Historiantutkimus on kokonaisuuksien hahmottamista
Herlin aloitti historian opinnot Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa vuonna 1978. Vuonna 1993 hän väitteli tohtoriksi. Väitöskirjan aiheena oli hänen äidinisänsä kansatieteilijä Kustaa Vilkuna (1902–1980).
Pääpaino Herlinin tutkijanuralla kuitenkin on ollut tieteen ja teknologian historiassa ja pyrkimyksessä ymmärtää, miten suuret järjestelmät toimivat.
– Tutkijanurasta on ollut ainakin se hyöty, että minulle on tullut kyky ja sitkeys lukea hankalia artikkeleita uusilta aloilta. Historiantutkimus on kokonaisuuksien hahmottamista, ja se on päivä päivältä tärkeämpää, Herlin sanoo.
Herlin jatkoi Suomen Akatemialla tutkijana vuoteen 2000, jonka jälkeen hän siirtyi liike-elämään ja ympäristötyöhön.
”Innovaatioita ei voi tilata”
Herlin on ollut mukana useissa startupeissa ja ekologisissa innovaatioissa. Mikä on innovaatioiden resepti?
– Keskeistä on perustutkimus, jolle ei ole etukäteen asetettu tavoitetta taipua innovaatioksi. Kaikki, missä olen mukana, on syntynyt tinkimättömästä ja parhaasta perustutkimuksesta ja marginaaliaiheista – ja vasta myöhemmin se on yhdistetty ratkaisukeskeiseen ajatteluun.
Sovellusvaiheessa pitää Herlinin mielestä pitää mukana arvot, jotta ratkaisujen sijasta ei tule luotua uusia ongelmia.
– Jos lähdetään tekemään innovaatioita, ollaan menossa takapuoli edellä puuhun.
***
Vuoden Alumni yleisöluento AlumniForum, 8.4.2020 kello 16.30: "Entä jos voimme päästä tuhoavasta parantavaan luontosuhteeseen? Elää harmoniassa osana luontoa?"
Paikka: Tiedekulma, Yliopistonkatu 4
Ilmoittautuminen: Alumniyhdistyksen verkkosivuille
***
Lisätiedot: Helsingin yliopiston alumniyhdistys
Helsingin yliopiston alumniyhdistys on 1990 perustettu alumnien yhteisö, johon kuuluu yli 7300 jäsentä. Alumnitoiminnan tarkoituksena on pitää yllä yhteyksiä yliopistossa opiskelleiden kesken, tukea yliopiston tavoitteita ja yritys- ja yhteiskuntasuhteita sekä lujittaa akateemisen koulutuksen arvostusta ja akateemista henkeä. Alumneja ovat kaikki yliopiston aiemmat ja nykyiset opiskelijat ja työntekijät.