Sekä ilmastonmuutoksen että sen hillinnän kulut jakautuvat epätasaisesti. Kuivuus iskee ankarimmin maataloudesta eläviin Afrikan maihin, mutta päästörajoitukset voivat kahlita niiden teollistumista.
— Olisi reilua antaa köyhimpien maiden päästöjen kasvaa, julkistalouden professori Jukka Pirttilä toteaa.
— Center for Global Development -ajatuspajan raportista käy ilmi, että vaikka niiden päästöt lisääntyisivät vauhdikkaasti, tällä ei ole suurta globaalia merkitystä.
Maailman 52 köyhintä maata ovat tuottaneet vain yhden prosentin kaikista tähänastisista hiilidioksidipäästöistä. Näille Aasian ja Afrikan valtioille voitaisiin sallia päästölisäykset tulotason kasvattamiseksi.
Hyppy pahimman päästöjenkasvun yli?
Köyhempien valtioiden ei tarvitsisi edetä samaa polkua kuin teollisuusmaat: talouden kehittyessä uusi teknologia voisi auttaa niitä hyppäämään päästöjen pahimman kasvuvaiheen yli.
— Suomessa hiilidioksidipäästöt ovat laskeneet, vaikka bruttokansantuote on kasvanut.
Pirttilä väläyttää hiilitulleja rikkaammille maille, jotka eivät tee päästövähennyksiä. Jos tuotantovaiheessa ei ole maksettu päästöoikeuksista, hiilitullit pantaisiin maksuun kauppa-alueen rajalla.
— Tulleista kärsivät maat eivät tietenkään ole tästä innostuneita.
Suomi ja harvaan asutun maan dilemma
Suomi on suuri ja harvaan asuttu maa. Maaseudullakin pitäisi pystyä asumaan ja elämään mielekkäästi. Harvaan asutuilla alueilla kotitalouden tuloista kuluu liikkumisen vaatimiin polttoaineisiin jopa kaksi prosenttiyksikköä enemmän kuin isoissa kaupungeissa.
— Joukkoliikennettä ei voi käyttää, koska sitä ei ole, Pirttilä huomauttaa.
Päästöleikkaukset eivät saisi heikentää kotitalouksien asemaa.
Suomessa ratkaisuksi voisivat tulla tulohuojennukset, tulonsiirrot ja valtionosuudet. Jos polttoaineen hintaa täytyy nostaa, se voitaisiin kompensoida asuinkuntaan sidotuilla verovähennyksillä.
— Eli jos jotakin veroa korotetaan, niin toista alennetaan.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 7/2020.