Suomalaista talouskeskustelua on jo pitkään hallinnut ajatus talouskurista ja velkaantumisen vähentämisestä. Olemme eläneet viimeiset 15 vuotta kriisistä toiseen, totesi Financial Timesin talouskommentaattori Martin Sandbu avauspuheessaan. Hänen mukaansa vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen vallalla ollut ajatus talouskurin tarpeellisuudesta on vasta viime vuosina alkanut saada rinnalleen myös vaihtoehtoisia näkemyksiä, jotka kyseenalaistavat leikkausten hyödyllisyyden talouden elvyttämisessä.
Erityisesti koronapandemian aikana perinteisen talouspolitiikan rinnalle nousi joissakin maissa toisenlainen tapa vahvistaa taloutta kriisin keskellä. Kurin sijaan taloutta tuettiin reiluilla summilla ja täten varmistettiin kasvun sekä investointien jatkuminen. Jälkikäteen näyttäisi siltä, että näiden maiden talous selvisi pandemian haasteista verrattaen paremmin. Suomessa ollaan nyt valtiovarainministeriön johdolla palaamassa takaisin velkaantumista rajoittavaan kehysbudjetointiin, vaikka Euroopassa on tunnistettu tarve lisäinvestoinneille esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumiseksi, totesi valtiotieteellisen tiedekunnan varadekaani Hanna Wass.
Martin Sandbun mukaan monelle valtiolle hyödyllisempää olisikin puhua velan ja menojen määrän sijaan siitä, minkälaisia vaikutuksia valituilla talouspolitiikan keinoilla on esimerkiksi investointeihin ja talouskasvuun. Samoilla linjoilla oli myös Ylen taloustoimittaja Anna Karismo, jonka mielestä pelkän velan tuijottaminen on epämielekästä.
− Toivoisin, että sen sijaan, että keskustellaan siitä, että mihin rahaa ei saa käyttää ja miten tärkeää on nyt säästää, niin puhuttaisiin siitä, miten sitä rahaa käytetään.
Tällaista keskustelua tarvittaisiin Sandbun mielestä enemmän myös Euroopan tasolla. Global Politics and Communication -maisteriohjelman johtaja S.M. Amadae kysyi häneltä, mitä se käytännössä tarkoittaisi. Sandbun mukaan Euroopan tasolla investointeihin tulisi olla talouspoliittisia kannusteita ja pitkän ajan investointeja tulisi kohdella taloussääntelyssä eri tavalla kuin muita menoja.
Valtiotieteellisen tiedekunnan työelämäprofessori Vesa Vihriälän mielestä velkaa ei voi unohtaa keskustelusta kokonaan, vaikka talouspolitiikkaa pitäisi arvioida laajemmin. Hänen mukaansa on otettava huomioon sekä tarve pitkän aikavälin investoinneille esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi että talouden tila lyhyemmällä aikavälillä.
− En näe jotakin tiettyä velkatasoa erityisen ongelmallisena niin kauan kun puhutaan jollakin tavalla maltillisista velkatasoista. Mutta on ongelmallista, että velkataso on jatkuvasti nousussa. Kun velka on kasvavalla uralla, me törmäämme jossain vaiheessa ongelmiin.
Leikkauksia vai korkeampaa verotusta?
Valtiovarainministeriön laskelman mukaan Suomen talous on tänä vuonna 10,4 miljardin euroa alijäämäinen. Eläkelaitos Kevan tekemän laskelman mukaan Suomen valtion tulot olisivat noin 8 miljardia euroa suuremmat, mikäli verotus olisi pysynyt vuoden 2016 tasolla. Verotus on siis merkittävä keino vähentää valtion budjetin paineita.
Verotus ei kuitenkaan usein ole kahden kärkiaiheen joukossa, sillä enemmän tilaa vievät perinteisesti työllisyys ja velka. Tähän on vaikuttanut valtiovarainministeriön vahva asema suomalaisessa talouskeskustelussa, tutkijatohtori Timo Harjuniemi totesi.
− Valtiovarainministeriön rooli suomalaisen talouspoliittisen keskustelun ja ajattelun agendan asettajana on ollut sen verran vahva, että keskustelu on pyörinyt vahvasti sopeuttamistavoitteiden ympärillä ja leikkaustarpeisiin keskittyen.
Talouspolitiikan vaikutus on vahvaa myös muilla politiikan sektoreilla Suomessa, mikä on entisestään lisännyt valtiovarainministeriön laskemien vaikutusvaltaa poliittisessa keskustelussa. Talouspoliittisilla päätöksillä usein ohjataan siis myös sitä, minkälaista yhteiskuntaa kehitetään ylipäätään. Siksi taloustoimien vaikutuksia tulee arvioida laajasti. Esimerkiksi liiallinen eriarvoisuus supistaa talouskasvua ja aiheuttaa ongelmia tuottavuudessa, Martin Sandbu muistutti.