Samalla kun yritysten valta kasvaa, lisääntyy puhe yritysvastuusta. Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen pohtii ilmiötä tänään 19.6. julkistetussa kirjassaan, joka etsii vahvistuvan yritysvallan pyörteistä demokratialle aukeavia mahdollisuuksia. Samalla se avaa keskustelua liberaalien vapausihanteiden merkityksestä.
Teivainen pohtii Yritysvastuun umpikuja -teoksessaan, missä määrin yritysvastuun julistaminen voi tehdä yritysten poliittisesta roolista näkyvämmän. Käytännön esimerkkejä on poimittu esimerkkejä Keskon, Fazerin ja Stora Enson yritysvastuulinjauksista.
Teivainen kehuu Björn Wahlroosin huomioita yritysvallasta.
– Wahlroos kertoo yritysvallan olevan hierarkkinen ja usein jopa diktatorinen instituutio. Analyysi on hienon realistinen ja olen siitä monelta osin samaa mieltä. Johtopäätökseni hierarkkisen yritysvallan toivottavuudesta ovat toki hiukan erilaisia kuin Wahlroosilla.
Professori ottaa kirjassaan kopin myös taloustieteen Nobelin muistopalkinnon saaneen Milton Friedmanin ajatuksista. Friedmanin viesti oli vuonna 1970, että yritysten ei ole syytä omaksua yritysvastuun periaatteita, koska niiden johdonmukainen soveltaminen merkitsisi kapitalistisen omistajavallan murentamista. Nyt 2010-luvun alussa monet liikeyritykset ovat kuitenkin alkaneet julistaa näitä Friedmanin kumoukselliseksi leimaamia vastuuoppeja.
Teivainen kysyy Friedmanin ajatuksiin viitaten, minkälaiseen ideologiseen umpikujaan yritysvastuuopin julistajat ovat saattaneet ehkä hiukan huomaamattaan ajautua. Teivaisen oma ajatus on puhkoa tuosta umpikujasta reittejä kohti demokraattisia tulevaisuuksia.
Talouden poliittisen luonteen käytyä aiempaa ilmeisemmäksi liikeyritykset vertautuvat luontevasti epädemokraattisesti hallittuihin valtioihin. Niin Berliinin muuri kuin yritysvallan suojamuureina toimivat ideologiat ovat ihmisten rakentamia ja siis purettavissa, Teivainen painottaa.
Yritysvastuun umpikujan (Into Kustannus) julkistajaisia vietettiin yliopiston Tiedekulman uusissa tiloissa Porthaniassa, Yliopistonkatu 3:ssa. Teos on osa Kalevi Sorsa –säätiön Kuluttaminen muutoksessa –projektia.