Vanhuudenturvasta ja elatusvelvollisuudesta työeläkejärjestelmään

Tuoreessa tutkimuksessa selvitetään lähes unohdetun työnantajan elatusvelvollisuuden pitkää historiaa ja kytketään vanhuudenturvaan ja eläkkeisiin liittyvät kysymykset laajempaan työmarkkinoita ja sosiaalipolitiikkaa koskevaan keskusteluun.

VTM Jussi Vauhkosen poliittisen historian alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessa tarkastellaan vanhuudenturvaa suomalaisessa työnantajapolitiikassa 1960-luvulle saakka. Muun muassa työnantajajärjestöjen arkistoaineistoon perustuvassa tutkimuksessa selvitetään aiemmin lähes unohdetun työnantajan elatusvelvollisuuden pitkää historiaa ja kytketään vanhuudenturvaan ja eläkkeisiin liittyvät kysymykset laajempaan työmarkkinoita ja sosiaalipolitiikkaa koskevaan keskusteluun.

Yhteistä linjaa ei löytynyt ennen työeläkejärjestelmän syntyä

Tutkimus osoittaa, että suomalaisten työnantajien oli vaikea löytää yhteistä linjaa eläkepolitiikassa ennen työeläkejärjestelmän syntyä. Suomen Työnantajain Keskusliitto (STK) pyrki 1940- ja 1950-luvuilla yhtenäistämään työnantajien käytäntöjä, mutta yksittäisten suuryritysten ja toimialakohtaisten työnantajaliittojen erimielisyydet olivat yleensä liian suuria.

Työnantaja koki vasemmistopuolueet uhkaksi

Painetta yhdenmukaisuuteen tuotti vasemmistopuolueiden kannatuksen nousu, jonka työnantajat kokivat uhkaksi. STK:n toimihenkilöt myös käyttivät tätä uhkaa hyväkseen taivutellessaan jäsenyrityksiä yhteiselle linjalle. STK:n näkökulmasta keskusjärjestötason neuvottelut olivat tae siitä, että eduskuntapuolueiden keskinäinen kilpailu ei johtaisi äkkinäisiin muutoksiin työmarkkinoilla.

Erityisesti työnantajapuolella pelättiin sosiaalidemokraattien, kansandemokraattien ja kommunistien keskinäistä kilpailua, jonka arvioitiin jyrkentävän työnantajavastaisia kantoja taktisista syistä.

Vauhkosen mukaan vanhuudenturvan kehittämisessä aloitteita tekivät 1800-luvun lopulta alkaen erityisesti valtion virkamiehet. He toivat uusia ajatuksia ulkomailta, yleensä toisista Pohjoismaista mutta myös Kansainvälisestä työjärjestöstä (ILO).

– Valtiobyrokratia pyrki myös vähentämään työnantajien vastarintaa sosiaalisia uudistuksia kohtaan kehittelemällä kompromisseja, jotka tyydyttivät työväen liikkeen vaatimuksia mutta soveltuivat työnantajien jo omaksumiin toimintatapoihin, Vauhkonen toteaa. – Esimerkki tällaisesta kompromissista on lakisääteinen työeläkejärjestelmä, jossa olemassa olevien vapaaehtoisten järjestelyjen pohjalle rakennettiin pakollinen ja kattava vanhuuden ja työkyvyttömyyden turva.

Valtiotieteiden maisteri Jussi Vauhkosen väitöskirja Elatuksesta eläkkeeseen. Vanhuudenturva suomalaisessa työnantajapolitiikassa työeläkejärjestelmän rakentamiseen saakka tarkastetaan Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa perjantaina 17.6.2016 klo 12 Metsätalon salissa 1. Vastaväittäjän on professori Kari Teräs Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Pauli Kettunen. Väitöskirja on luettavissa e-thesis-palvelussa

Väittelijän yhteystiedot:

Jussi Vauhkonen, puh. 050 353 3444, s-posti jevauhkonen@gmail.com 

---

Jussi Vauhkonen (s. 1977) työskentelee Suomen Akatemiassa tiedeasiantuntijana. Hän on aiemmin tehnyt tutkimustyötä Helsingin yliopistossa, Eläketurvakeskuksessa ja Keskinäisessä Vakuutusyhtiössä Kalevassa. Hän on julkaissut työeläkejärjestelmän historiaa käsittelevän teoksen Ansioiden mukaan (SKS 2012, yhdessä Matti Hannikaisen kanssa) ja vakuutusyhtiö Kalevan historian Selviytyjä (Otava 2015).

 

Lue lisää aiheesta: Talous & yhteiskunta