Perinteisen näkemyksen mukaan valtioiden tulee toteuttaa luottomarkkinoita tyydyttävää talouspolitiikkaa, jotta valtionlainojen korkotaso ei nouse kestämättömäksi. Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Lauri Holappa kuitenkin osoittaa tutkimuksessaan, että näin ei monissa tapauksissa kuitenkaan ole.
– Etenkin useimmilla korkean tulotason ja monilla keskimääräisen tulotason valtioilla on halutessaan mahdollisuus sivuuttaa luottomarkkinoiden vaikutusvalta rahoittamalla julkisia menoja oman keskuspankkinsa antamilla luotoilla, Holappa sanoo.
– Tällä hetkellä keskuspankkirahoituksen käytölle on monissa maissa useita poliittisia tai juridisia esteitä, mutta mikään ei estä tällaisten lakien tai normien muuttamista, hän jatkaa.
Keskuspankkirahoitus ei välttämättä johda hyperinflaatioon
Keskuspankkirahoitusta vastustetaan yleensä, koska sen odotetaan johtavan väistämättä hyperinflaatioon. Holapan väitöstutkimuksen mukaan tämä näkemys nojaa kuitenkin useisiin kyseenalaisiin talousteoreettisiin oletuksiin.
– Näiden oletusten mukaan talouden tuotantokuilu sulkeutuu väistämättä pitkällä aikavälillä eikä kokonaistuotannon tai työllisyyden tasoa ole mahdollista pitkässä juoksussa parantaa lisäämällä kokonaiskysyntää.
Väitöskirjan mukaan tällaiset oletukset pohjautuvat kuitenkin mekanismeihin, jotka eivät sovellu nykyaikaisen rahatalouden analysoimiseen.
– Myöskään empiirinen näyttö ei tue väitettä, jonka mukaan valtioiden keskuspankkirahoitus väistämättä tai lähes väistämättä johtaisi hyperinflaatioon tai muuhun taloudelliseen katastrofiin, Holappa muistuttaa.
Ulkoiset rajoitteet talouspolitiikan tukkeena
Valtioiden talouspolitiikka kohtaa useita ulkoisia rajoitteita. Esimerkiksi pitkään jatkuneet vaihtotaseen alijäämät voivat heikentää valuuttakursseja ja vaikeuttaa tärkeiden ulkomaisten hyödykkeiden hankintaa.
– Myös liiallinen kysyntästimulaatio voi tietyissä olosuhteissa johtaa inflaation kiihtymiseen hallitsemattomasti.
Tutkimuksessa kuitenkin todetaan, että näistä rajoitteista huolimatta eri luottomarkkinatoimijoiden, kuten sijoittajien ja luottoluokittajien valtaa ja kykyä ehdollistaa valtioiden talouspolitiikkaa usein liioitellaan.
Suvereniteetin aste määrittää liikkumavaran
Valtioiden rahapoliittisen suvereniteetin aste vaikuttaa huomattavasti niiden mahdollisuuksiin toimia luottomarkkinoista riippumatta. Vahvasti rahapoliittisesti suvereeneja valtioita ovat ne, jotka laskevat liikkeelle oman valuuttaansa, ovat velkaantuneet pääasiassa omassa valuutassaan sekä nojautuvat kelluvaan tai joustavaan valuuttakurssijärjestelyyn.
– Sen sijaan esimerkiksi Suomi ja muut euroalueen jäsenvaltiot ovat huomattavasti rahapoliittisesti suvereeneja valtioita riippuvaisempia luottomarkkinoista, Holappa toteaa.
Väitöstutkimus on erityisen ajankohtainen koronakriisin keskellä. Kriisi on johtanut valtioiden rajuun velkaantumiseen ja keskustelu velkaantumisen aiheuttamien kustannusten hallinnasta on alkanut Suomessakin. Holapan väitöstutkimuksen pohjalta voidaan esittää kysymyksiä erityisesti keskuspankkien roolista koronakriisin hallinnassa ja valtioiden rahoittamisessa kriisiolosuhteissa.
**********************
LIVE STREAM - https://helsinki.zoom.us/j/69855583794?pwd=dzhUUXpMYzJPcHdxRXBIZjRzUlNp…
VTM Lauri Holappa väittelee 26.5.2020 kello 14 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "The Bond-Market-Power Fallacy". Väitöstilaisuutta voi seurata vain etäyhteydellä.
Vastaväittäjänä on professori Christopher May, Lancaster University, ja kustoksena on professori Teivo Teivainen.
Väitöskirja julkaistaan sarjassa Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja - Publications of the Faculty of Social Sciences.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.
Väittelijän yhteystiedot:
Lauri Holappa
Puh. 050 540 9170
lauri.holappa@helsinki.fi