Väitös: Erdoğan ei enää ole populisti, mikä on huono uutinen

Mielenosoitusten tukahduttaminen Turkissa vuonna 2013 oli iso käänne Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin imagossa. Aikaisemmin “Turkin Nelson Mandelana” tunnettu presidentti muuttui yhdessä yössä ”Turkin uudeksi sulttaaniksi”. Syytökset ”populismista” seurasivat perässä.

Väitöstutkimuksen mukaan Turkin Oikeus- ja kehityspuolue AKP on ollut johdonmukaisesti populistinen jo alusta asti. Valtamedia ja tutkijat alkoivat kutsua AKP:ta populistiseksi puolueeksi vasta, kun sen oikeistoradikaalisen autoritaarinen ja nativismiin liittyvä puoli tulivat esiin.

– AKP siis onnistui yhdistämään politiikassaan epistemologisen kehyksen poliittiseen brändäykseen, ja juuri tämä on se syy miksi niin monet epäonnistuivat aluksi näkemään AKP:n populistisen ulottuvuuden, sanoo väitöskirjatutkija Halil Gürhanli Helsingin yliopistosta.

Väitöksen mukaan useat jopa puolustivat kiivaasti Turkin uutta ”liberaalin demokratian airuetta”.

– Lisäksi AKP onnistui ylentämään itsensä populismin vastaiseksi, konservatiivis-demokraattiseksi puolueeksi, joka oli kykenevä osittain yhdistämään Turkin politiikassa niin sanotun vaikuttavan vastakkainasettelun kemalistien ja islamistien välillä, Gürhanli sanoo.

Helsingin yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassa avataan Turkin valtavirtaa edustavan narratiivin juuria, kuten miten on mahdollista että Erdoğanin hallitus muuttui yhdessä yössä demokratian kannattajista populismin tukijoiksi.

Populistiset puolueet voivat muuttua autoritaarisiksi

Tutkimus osoittaa, että AKP:n diskurssin muutos populismista nativismi-oikeistoradikaaliksi on vahvistunut. Populistiset puolueet osaavat ottaa emansipaation vastaisia muotoja ja muuttua jopa autoritaarisiksi.

– Kuten Erdoğanismin tapaus osoittaa, populistiset diskurssit voivat saavuttaa pisteen, jossa sosiaaliset erot kasaantuvat yhdeksi poliittiseksi identiteetiksi, jonka luomisessa poliittisen johtajan nimellä on iso vaikutus.

 Väitöskirjan mukaan Turkin tapauksessa diskursseja määrittävät enemmän termit ”natiivi/kansallismielinen” ja autokraattinen kuin ”populistinen”.

– Tästä syystä olisikin analyyttisesti korrektimpaa kutsua AKP:ta radikaalioikeistolaiseksi kuin populistiseksi, Gürhanli kertoo.

Autoritarismi vaarana

Nyt Turkki on juuttunut konfliktiin Erdoğanistien ja anti-Erdoğanistien välillä.

– Tämä tilanne antaa kansalle todella vähän tilaa nousta ja keskustella politiikasta, Gürhanli toteaa.

Vaikka Turkin viimeaikainen demokraattinen periksiantaminen on paljolti tulosta AKP:n hallituksen kääntymisestä radikaalioikeistoon eikä populismiin, tutkimus osoittaa, että Erdoganin hallituksen ideologinen muutos on yhä todisteena autoritarismin väijyvästä vaarasta populismipolitiikassa.

– Ääritapauksissa Turkin lisäksi nykyisessä USA:ssa, Unkarissa ja Venezuelassa populistipoliitikot voivat antaa tilaa vahvan miehen kultin muodostumiselle polarisoimalla yhteiskuntaa nollasummapelillä, Gürhanli muotoilee.

***************************
M.A. Halil Gürhanli väittelee 10.9.2020 kello 13 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Beyond Populism: From Scholarship to Politics in "New" Turkey". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Athena Sali 107, Siltavuorenpenger 3A.

LIVESTREAM: https://helsinki.zoom.us/j/69821122103?pwd=M21ocnoxL1RuUzBlTE1pcVIvZFoyUT09

SALASANA: 995599

Vastaväittäjänä on Director of the Department of Asian, Middle Eastern and Turkish Studies Paul Levin, Stockholm University, ja kustoksena on professori Mikko Mattila.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.

Väittelijän yhteystiedot: (haastattelut englanniksi)
Halil Gürhanli
Puh. 040 136 36 93
halil.gurhanli@helsinki.fi
https://twitter.com/halilgurhanli