Trumpin sata päivää

Voimapolitiikan paluu vai kompromissikyvytön kaaos?

Yhdysvaltain presidentinvaalituloksen varmistuminen viime marraskuussa jätti jälkeensä paljon epätietoisuutta ja avoimia kysymyksiä. Miltä tilanne näyttää nyt? Kuinka Donald Trumpin virkakauden sata ensimmäistä päivää voidaan summata yhteen?

Pohjois-Amerikan tutkimuksen yliopistonlehtori, dosentti Outi J. Hakolan mukaan Trump on lähtenyt toimimaan tavanomaista kiivaammalla tahdilla vaalikampanjassaan esiin nostamilla alueilla: terveydenhuollossa, maahanmuutossa, verouudistuksessa, budjettikysymyksissä sekä hallinnon säännöstelyn purkamisessa.

Lisäksi agendalla ovat olleet korkeimman oikeuden tuomarin nimittäminen ja Meksikon rajalle kaavaillun muurin rakentaminen.

Ulkopoliittisessa linjassa on korostunut voimakas kansallisten intressien suojeleminen. Erilaiset ympäristörajoitusten purkutalkoot on aloitettu ja fokus on vahvasti auto-, öljy- ja hiiliteollisuuden edistämisessä. Suurvaltapolitiikassa idea on näyttäytyä ulospäin korostetun suvereenina toimijana.

Sekavaa sisäpolitiikkaa

− Keskeisenä ongelmana Trumpilla on ollut uskottavuuden luominen. Hän on joutunut perääntymään useammassa kuin yhdessä asiassa, Hakola toteaa.

Pohjois-Amerikan tutkimuksen dosentti Rani-Henrik Andersson näkee erityisen kirvelevänä arvovaltatappiona tapahtumat Obaman terveydenhuoltouudistuksen kaatamisyrityksen ympärillä. Ehdotus tyrehtyi republikaanien omiin erimielisyyksiin.

Henkilölle, joka ei omaa suoranaista poliittista kokemusta, on selkeästi ollut haastavaa ymmärtää kompromisseihin ja molemminpuolisiin neuvotteluihin perustuvaa johtamistapaa.

− Obamacaren purku oli republikaanien kärkiasioita viimeiset kahdeksan vuotta ja myös tärkein vaalilupaus. Lopputulos oli valtava takaisku puolueelle ja Trumpille, eikä verouudistus tule olemaan sen helpompi, Andersson arvioi.

Jos epäonnistumiset ja poukkoileva politiikka jatkuu, on Trumpin kannattajienkin luottamus koetuksella. Tästä osoituksena ovat alaspäin syöksyneet kannatusluvut.

− Trumpin ehdottomana heikkoutena on ollut suhtautua saamaansa kritiikkiin, jota presidentin virassa tulee pakostikin vastaan, Hakola jatkaa.

Äkkipikainen ja tunnepohjainen muiden syyttely ei ole parantanut tilannetta.

”Trumpilla on paljon paineita hyväksynnän saamisen suhteen. Voidaankin olettaa, että hän joutuu tekemään muutoksia esimerkiksi oman neuvonantajatiiminsä ja hallintonsa keskeisten henkilöiden kokoonpanossa.”

Vaihtoehtoiset faktat ja totuuden jälkeinen aika

Trump on luonut virkakautensa aikana itsestään kuvaa voimakkaana kansanjohtajana.

− Hän esiintyy maskuliinisena johtohahmona, joka ei kaihda aggressiivisuutta tai hyökkäävyyttä. Tämä puhuttelee tiettyjä ihmisryhmiä tilanteessa, jossa Trumpia tukevat tahot luovat kuvaa Yhdysvalloista väkivaltaisena, uhattuna ja kaaoksen partaalla horjuvana valtiona, jota tulee suojella ulkoisilta voimilta, Hakola sanoo.

Vaikka tilastot tosiasiassa osoittavat väkivallan ja rikosten olleen laskussa parin vuosikymmenen ajan, on Trumpille julkisuuden hallinnassa keskeisintä korostaa mielikuvia asiapitoisen lähestymistavan sijaan.

Valeuutisiin on pyritty puuttumaan kriittisen journalismin kautta, mutta ongelmalliset lähestymistavat ulottuvat syvälle Yhdysvaltain mediarakenteen perinteisiin.

− Uutisten raportointi on Amerikassa kilpailtu ala. Pelkän raportoinnin sijaan uutisohjelmat täyttyvät debatoinneista, kommentoinneista ja keskusteluista, jotka nostavat yleisömääriä. Uutiset asetetaan kontekstiin, jossa niistä tulee mielipidekysymyksiä ja näkökulmaeroja. Samalla mediakritiikki vaihtuu sensaatiohakuisuuteen, Hakola tiivistää.

Polarisoituminen kiihtyy

Jakolinjat Yhdysvaltain politiikassa ovat syventyneet entisestään. Republikaanit vastustivat presidentti Obaman kaudella säännönmukaisesti ehdotettuja uudistuksia, mikä ei luo hyvää pohjaa demokraattien yhteistyöhalulle Trumpin valtakaudella.

− Haluttomuutta poliittisen konsensuksen löytymiseen lisää jo entisestään eriytynyt äänestäjäkunta. Lisäksi Yhdysvaltain liberaalisti ja konservatiivisesti jakaantunut mediakenttä korostaa käsityksiä oman puolen ”oikeassa olemisesta” ja haluttomuutta ymmärtää ”vastustajien” näkökulmia, Hakola pohtii.

Kun myös presidentti Trump asettaa eri medioita vastakkain tukemalla tiettyjä ja hankaloittamalla toisten työskentelyä, ei polarisoituminen näytä olevan poistumassa mihinkään.

Pahimpana uhkana Trumpille ovat Rani-Henrik Anderssonin mielestä hänen oman hallintonsa mahdolliset Venäjä-yhteydet.

− Edessä saattaa olla pitkällisiä tutkimuksia ja oikeudenkäyntejä. Mutta pitää muistaa, että presidentin erottaminen vaatisi erittäin vakavia todistenäyttöjä. En usko että näin tulee ainakaan lähitulevaisuudessa käymään.

Lue myös: Trump voitti – mikä muuttuu?

Lue lisää aiheesta: Talous & yhteiskunta