Toimiva sääntely on edellytys tekoälysovellusten läpimurrolle

Tarvitsemmeko uusia sääntelykeinoja tekoälyn aiheuttamia vahinkoja varten vai pärjäämmekö olemassa olevilla vahingonkorvaussäännöillä?

Tekoälysovellukset ympärillämme yleistyvät ja kehittyvät jatkuvasti. Kun menet lääkäriin, oikeaa diagnoosia saattaa pian etsiä robotti ja jos tarvitset leikkausta, sinua voi leikata toinen robotti. Saatat lukea uutisen, josta ihminen ei ole kirjoittanut riviäkään, ja käännättää liikekirjeesi tai mainoksesi kieleltä toiselle koneella.

Mutta kuka kantaa vastuun, jos esimerkiksi älykäs termostaatti polttaa talon tai robotti tekee leikkauksessa virheen?

Apulaisprofessori Katri Havu tutkii, kenen pitäisi olla vastuussa ja millaisten edellytysten vallitessa, jos tekoälysovellus tai sellaisen sisältävä tuote aiheuttaa vahingon.

– Vaikka tekoälyn aiheuttamiin vahinkoihin soveltuvat jo olemassa olevat yleiset vahingonkorvausta koskevat säännöt, tekoälyyn liittyvien vahinkojen käsittely noiden sääntöjen mukaan voi olla vaikeasti ennustettavaa tai vaihtelevaa. Tämä puolestaan voi aiheuttaa sekä sitä, että vahinkoja kärsivät yksilöt jäävät ilman turvaa, että sitä, että tekoälysovelluksia sisältäviin tuotteisiin koetaan liittyvän niin ennustamattomia vastuuriskejä, ettei niitä haluta tuoda markkinoille kovin innokkaasti, Havu toteaa.

Havun johtama tutkimusprojekti ”Kuinka säännellä tekoälyyn liittyvää vahingonkorvausvastuuta EU:ssa?” pureutuu kysymykseen sekä mikro- että makrotasolla. Mikrotasolla tutkimus pyrkii tunnistamaan järkeviä ja toimivia sääntöjä. Makrotason suuri kysymys on ylikansallisen ja kansallisen oikeuden suhde.

Hankkeelle myönnettiin vastikään Suomen Akatemian akatemiarahoitus vuosille 2020­–2024.

– Meillä on tämän hankkeen myötä erityislaatuinen tilaisuus yhtäältä paneutua yksityiskohtaisesti esimerkiksi erilaisiin tekoälyn käyttötarkoituksiin ja erityisaloihin sekä erityyppisiin vahingonaiheutumistilanteisiin ja toisaalta katsoa kokonaiskuvaa, eli esimerkiksi sitä, minkä tyyppisiin tilanteisiin oikeasti edes tarvittaisiin uutta sääntelyä ja millaisissa yhteyksissä vanhat vahingonkorvaussäännöt EU:n jäsenvaltioissa ovat jo riittäviä.

Kansallinen vai ylikansallinen taso?

Kun aihetta katsastelee laajemmin systeemitasolla, olennaiseksi kysymykseksi nousee se, millä tasolla vastuukysymyksistä päätetään. Miten vastuut ja roolit jaetaan EU-maiden kansallisen oikeuden ja EU-oikeuden välillä, vai tarvitaanko näiden lisäksi mahdollisesti vielä muuta ylikansallista sääntelyä?

Esimerkiksi Euroopan komissio on hiljattain useaan otteeseen todennut, että tekoälysovelluksiin liittyviä vahingonkorvaussääntöjä todennäköisesti täytyy kehittää erikseen, siis erityissääntelynä, ainakin joiltain osin, ja että tämä kehittäminen ei saisi tapahtua kussakin jäsenvaltiossa yksitellen, jotta sisämarkkinat eivät saa vaihtelevasta lainsäädännöstä uusia käytännöllisiä esteitä.

Nyt käynnistyvä tutkimushanke myötävaikuttaa tekoälysovelluksiin liittyviin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin selvittämällä, miten vastuu tekoälysovellusten laajenevan käytön riskeistä jaetaan oikeudenmukaisesti, tehokkaasti ja hallinnollisesta tai täytäntöönpanoon liittyvästä näkökulmasta katsottuna riittävän yksinkertaisesti ja selkeästi. Näiden asioiden ratkaiseminen EU-tason tai kansallisten lainsäätäjien toimesta on vielä merkittävästi kesken tai ei edes kunnolla alkanut. Käytännön tasolla ratkaisuille on selvä tarve.

– Se, miten nämä asiat ratkaistaan lainsäädännöllä vaikuttaa esimerkiksi siihen, milloin erityyppisiä tekoälysovelluksia markkinoille tuovat yritykset katsovat sovellustensa olevan riittävän toimintavarmoja ja turvallisia, eli riskittömiä, jotta niitä voidaan alkaa markkinoida yleisesti, Havu sanoo.

Aihetta on jo tutkittu varsin paljon teoreettisella tasolla, mutta tutkimusten taso ja syvällisyys vaihtelevat hyvin paljon. Havun johtama tutkimusryhmä pyrkii muun muassa kehittämään analyyttisiä työkaluja toimivien sääntelyratkaisujen löytämiseksi EU:ssa.

Mullistus ei välttämättä edellytä mullistavaa lainsäädäntöä

Uusien ilmiöiden ja innovaatioiden kohdalla käy helposti niin, että niiden vaikutukset ja tarve reagoida niihin ylitulkitaan. Katri Havun mukaan vanhat vahingonkorvausoikeuden säännöt ja periaatteet voivat päteä hyvinkin pitkälle myös tämän mullistuksen kohdalla.

– Tässä teemassa minua kiehtoo, että ihmiset, niin tutkijat kuin virkamiehet ja poliitikot, helposti syyllistyvät ylilyönteihin ja sanovat esimerkiksi lähestulkoon niin, että kaikki olemassa oleva vahingonkorvausoikeus ja siihen liittyvä traditio on täysin käyttökelvotonta tässä uudessa kontekstissa – mikä ei oikeastaan lainkaan pidä paikkaansa.

Havu on pistänyt merkille, että keskusteluun osallistuminen tuntuu olevan monille tärkeää ja myös he, joilla ei ole aiheesta syvällisempää tietoa, haluavat lausua mielipiteensä.

– ­Hyvin ajankohtaisissa ja periaatteellisesti tärkeissä kysymyksissä on kiinnostavaa se, että kaikki haluavat sanoa niistä jonkin mielipiteen, vaikka sitten ilman erityisen hyvää perehtymistä asiaan, ja siksi keskustelua esimerkiksi nyt tästä tekoälyyn liittyvien erityisten vahingonkorvaussääntöjen kehittämiskysymyksestä – tai tekoälyyn liittyvistä oikeussäännöistä yleisemmin – käydään todella laidasta laitaan.