Uskonnollinen radikalismi on käsitteenä hyvin väljä ja terminä ongelmallinen, toteaa teologisen tiedekunnan akatemiaprofessori Elina Vuola. Tutkimustyönsä ohella Vuola opettaa tiedekunnan Religion, Conflict and Dialogue -maisteriohjelmassa.
− Jos ajattelemme tämän hetken ulkopuolelle, on uskonnollista radikalismia tai uskonnolla perusteltua radikalismia ollut aina.
Nykyhetken uskonnollisen ekstremismin yhteydessä ei siis tulisi puhua pelkästään islamista.
− Onhan Martti Lutherkin ollut yhdenlainen aikansa uskonnollinen radikaali. Ja esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa uskonto on liitetty radikaalisti yhteiskunnalliseen toimintaan. Kansalaisoikeusliike Yhdysvalloissa Martin Luther Kingin johdolla oli niin ikään varsin radikaali, Vuola huomauttaa. Keskeinen ero on väkivallan oikeuttamisessa.
Oleellista Vuolan mielestä onkin kysyä, mistä uskonnollisen radikalismin yhteydessä oikeastaan puhutaan: Onko kyse vaikkapa radikaalista tasa-arvon puolustamisesta tai radikaalista kritiikistä jonkin uskontoperinteen muuttamiseksi vai uskonnolla perustellusta väkivallasta?
− Käsitettä pitää suhteuttaa, eikä ajatella uskonnollista radikalismia vain omassa ajassamme tai vain yhden uskontoperinteen piirissä.
Uskonnollinen radikalismi ja terrorismi
Viime aikoina uskonnollinen radikalismi on yhdistetty julkisessa keskustelussa pääasiassa väkivaltaisiin terroritekoihin ja islamiin.
Onko uskonnollisen radikalisoitumisen kautta mielekästä selittää terroritekoja? Maltilliset muslimithan pitävät terroristien käyttämiä perusteluja islamin väärintulkintana.
− Kiistatta tekojen taustalla on uskonnollisia juonteita ja uskonto on yksi terroritekojen oikeutukseen käytetty tekijä monien muiden taloudellisten ja yhteiskunnallisten selitystekijöiden ohella, Vuola arvioi.
Hän muistuttaa brittien tiedustelupalvelun 2008 tekemästä selvityksestä, jonka mukaan radikalisoituneita ihmisiä yhdisti kolme tekijää: nuori ikä, miessukupuoli sekä heikko sivistystaso suhteessa omaan uskontoon.
Radikaalia toimintaa siis perusteltiin islamilla, vaikka tosiasiassa siitä ei tiedetty kovinkaan paljon. Myös Anders Behring Breivik käytti manifestissaan kristinuskoa ”valkoisen Norjan” puolustuksessaan.
”Olennaista on ylläpitää ja lisätä uskontoon liittyvää yleissivistystä ja lukutaitoisuutta. Jos tietää uskonnoista, myös omastaan, edes perusopetukset ja asiat, on huomattavasti vähemmän altis propagandalle ja perusteettomille väitteille sekä johtopäätöksille.”
Kapeista tulkinnoista uskonnon kriittiseen lukutaitoon
Vuolan mielestä myös jyrkkä vastakkainasettelu uskonnon ja sekulaarin välillä sekä yksisilmäinen uskonnon vastaisuus saattaa pahimmillaan kiihdyttää uskonnollista radikalismia.
− Asetelma jossa luodaan kuvitteellisia kokonaisuuksia esimerkiksi sekulaarista lännestä vastaan terrorismia ruokkiva islam, tuottaa kapeita, yksiulotteisia ja pinnallisia tulkintoja molemmista.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei uskontoja saisi tai voisi kritisoida: kriittinen ja analyyttinen suhde sekä omaan että muiden uskontoon on osa uskontojen lukutaitoa.
”Uskontokritiikin tulee perustua faktoihin, ei stereotypioihin, Vuola muistuttaa.”
Kenen puolella Jumala on?
Vuola peräänkuuluttaa uskonnontutkimuksen tarvetta. Etenkin siksi, että uskonnot ovat hänen mukaansa erityisen alttiita tulla valjastetuiksi erilaisten ideologisten tarkoitusperien mukaisiin hankkeisiin.
− Tutkijoiden tulisi välittää suurelle yleisölle ja medialle tietoa eri uskontoperinteistä, niiden kulttuurisidonnaisesta tulkinnasta ja siitä, kenellä on valta tehdä tulkintoja. Olennaista on avata sitä, minkälaisia arvojärjestelmiä uskonnoilla kunakin aikana perustellaan ja mitä seurauksia tällä on. Samankin uskonnon sisällä voidaan päätyä hyvin erilaisiin käsityksiin: niin islamin kuin kristinuskon sisällä käydään kamppailua siitä, mitä uskonnon perusteella yhteiskunnallisista asioista voidaan sanoa.
Vuola myös muistuttaa ilmiöstä, joka on alkanut rakentua Euroopassa jo ennen pakolaiskriisiä:
− Fokuksemme on täysin ymmärrettävästi tällä hetkellä islamistiterrorismissa, mutta samalla meiltä katoaa hahmotus siitä, että sekulaariksi mielletyn Euroopan sisällä ja laidoilla on havaittavissa voimakasta uskonnon ja nationalismin linkin vahvistumista.
− Tällöin rakennetaan kuvaa ”valkoisesta” Euroopasta, jossa rajat pitäisi laittaa kiinni eikä auttaa ”toisin” uskovia. Uskonnon ja nationalismin voimistuneeseen linkkiin ja oikeusvaltion rapautumiseen esimerkiksi Puolassa, Unkarissa ja Venäjällä tulisi kiinnittää huomiota. ”Eurooppalaisista arvoista” ja niiden yhteydestä kristinuskoon vallitsee keskenään päinvastaisia tulkintoja jopa EU: sisällä.
LUE MYÖS:
Elina Vuolan blogikirjoitus Uskonnon ymmärtämisen vaikeudesta (Suomen Akatemia, 24.8.2016)
Uskonto terrorismin selittäjänä -artikkelit (Politiikasta.fi)