"Suomen ei ole pakko jäädä teolliseksi takapajulaksi"

Suomi on energiaa kuluttavan teollisuuden ja öljynjalostamisen maa. Energiapolitiikan ja ympäristöekonomian professorit toivoivat Tiedekulman ilmastokeskustelussa tähän muutosta.

‒ Ainakaan se ei kuulu minun toivelistalleni, ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen sanoo.

Tiedekulman ilmastoillassa keskustellaan siitä, kuinka ilmastonmuutos muuttaa politiikan ja nojaako Suomi vastaisuudessakin paljon energiaa syövään tuotantoon kuten metalli- ja paperiteollisuuteen.

‒ Nokian aikoina tilanne oli parempi ja vaihtoehtoja on nytkin, Ollikainen painottaa.

Hän nostaa malliesimerkeiksi ajatteluun, tuotekehitykseen ja palvelukonsepteihin panostavat ABB:n ja Koneen.

Suomi kuin Valko-Venäjä

Asemamme Venäjän edullisen mutta likaisen öljyn jalostajamaana ei ole myöskään Venäjän energiapolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkysen mukaan varsinainen mainetekijä.

‒ Suomi rinnastuu tässä Valko-Venäjään, joka on löytänyt oman ekologisen lokeronsa Venäjän öljyn jalostajana ja jalosteiden viejänä.

Neste Oil ei varmastikaan välittäisi käydä laajempaa keskustelua raaka-aineensa tuotannon ympäristökustannuksista. Fossiilisissakin polttoaineissa on eroja. Norjassa öljyä tuotetaan olennaisesti puhtaammin.

Konkreettinen esimerkki venäläisen öljyalan piittaamattomuudesta on suhtautuminen öljynporauksen yhteydessä aina vapautuviin hiilivetykaasuihin, joita poltetaan usein sammumattomana liekkinä öljynporaustornien huipulla.

‒ Venäjä soihduttaa näin kymmeniä miljardeja kuutioita kaasua vuodessa: hiilipäästöjä aivan hukkaan. Yhtä paljon öljyä tuottava Saudi-Arabia soihduttaa kolme miljardia kuutiota, Tynkkynen vertaa.

Soihduttaminen yksin ei synnytä eikä ratkaise öljyllä pyörivän maailman ilmasto-ongelmia, mutta ei se ole aivan yhdentekeväkään. Näistä oheiskaasuista kertyy kaksi prosenttia maailman fossiilisista päästöistä.

Kiina ja Yhdysvallat ‒ suurten liitto

Asenteiden muutos Venäjällä on Tynkkysen mukaan kulkenut viime vuodet valitettavaan suuntaan. Dmitri Medvedevin kaudella modernisoitumisen ajatus ulottui energiasektorillekin, mutta nyt hiilivetytuotantoon sitoutuminen on korotettu osaksi venäläistä identiteettiä: öljyn- ja kaasuntuotanto on ylpeydenaihe, läntisistä ilmastonmuutoksen hallintayrityksistä riippumatta.

‒ Tämä alkoi jo ennen Ukrainan kriisiä, Tynkkynen sanoo.

Merkittävin toivonpilkahdus liittyy siihen, kuinka Yhdysvallat ja Kiina viime vuonna liittoutuivat ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä. Parhaassa tapauksessa tämä isojen rintama houkuttelee myös Venäjän mukaan, koska se ei mainesyistä tahdo jäädä pois vaikutusvaltaisimpien valtojen ryhmästä.

Tutkimusta ja riskisijoituksia

Professori Ollikainen toivoo, että myös Suomi ottaisi viipymättä askeleen kohti aktiivisen ilmastopolitiikan rintamaa. Ennen Pariisin joulukuista ilmastokokousta olisi tuhannen taalan paikka kahdenvälisille neuvotteluille ja kehitysyhteistyön ilmastonäkökohtien terävöittämiselle.

Suomen tärkein panos ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä olisivat kuitenkin Ollikaisen mukaan keksinnöt. Fiksuja energiaratkaisuja voi kehittää yhtaikaa omiin ja muiden tarpeisiin: on tutkittava, kehitettävä ja tehtävä myös riski-investointeja.

‒ Miksi me olisimme ikuisesti tuomittu takapajulaksi?

Ilmastonmuutos-illat Tiedekulmassa jatkuvat ensi viikolla

Suo. Kuokka. Jussi. — Verkkoartikkeli ilmastonmuutoksen sosiaalisista, eettisistä ja luonnontieteellisistä ulottuvuuksista

 

Uutiseen on korjattu 13.5. kello 15.15 Saudi-Arabian soihduttaman kaasun määrä. Alun perin tekstissä puhuttiin kahdesta miljardista kuutiosta, vaikka oikea lukema on kolme miljardia kuutiota.

 

Lue lisää aiheesta: Talous & yhteiskunta