Ruokaturvassa on kyse myös ravinnon laadusta

Ravitsemusfysiologian professori Marja Mutanen tutkii, mitkä tekijät selittävät beniniläisten lasten aliravitsemusta.

Afrikan köyhällä maaseudulla riittää kasveja. Olisiko villeistä kasveista apua aliravitsemukseen? Miten paljon paikalliset ihmiset hyödyntävät kasvatettuja kasveja ravinnossaan?

Bioversity International -tutkimuslaitoksen Beninin kenttätoimisto kerää tietoa siitä, mitä lapset syövät, miten heitä hoidetaan, mitä ruoka maksaa ja mitä aineksia perhe käyttää ruuan valmistukseen. Tietoa kerätään kahden vuoden aikana sekä sato- että nälkäkautena.

Beniniläisten lasten ravitsemustutkimus, jossa myös ravitsemusfysiologian professori Marja Mutanen on mukana, on osa isoa Maa- ja elintarviketutkimuskeskuksen koordinoimaa FoodAfrica-hanketta, jota rahoittaa pääasiassa ulkoministeriö. Hankkeen kansainvälinen tapaaminen pidetään yliopistolla kesäkuussa.

Ruoka on yksipuolistunut Mosambikin maaseudulla

Vaikka Beninin hanke on kesken, Mutasella on aiemman tutkimuksen kautta ymmärrystä siitä, että paikallista ruokaa ei hyödynnetä niin hyvin kuin voitaisiin.

Aiemmassa hankkeessa haastateltiin aluksi eri-ikäisiä naisia Mosambikin maaseudulla heidän ruuanlaitostaan. Tulokset olivat huolestuttavia.

– Villejä kasveja ei enää käytetty, ja ruoka oli usein yksipuolista, lähinnä pelkkää kassavaa tai maissia, Mutanen kertoo.

Jodiongelma kuriin

Tutkimuksen varsinainen osuus koski teini-ikäisten tyttöjen ravitsemusta.

Tutkimus osoitti, että mosambikilaiset maalaistytöt kärsivät piilonälästä eli mikroravintoaineiden, kuten raudan, sinkin ja jopa jodin puutteesta.

– Maaseudulla säästetään tekemällä itse suolaa sen sijaan, että sitä ostettaisiin jodioituna.

Mutanen on tyytyväinen kartoituksen seurauksiin. Mosambikilaiset virkamiehet tarttuivat heti jodiongelmaan ja ovat alkaneet toimia sen korjaamiseksi.

– Uskon, että FoodAfricasta tulee olemaan samalla tavalla hyötyä.

Lue lisää aiheesta: Talous & yhteiskunta