Euroopan unioni on monimutkainen verkosto sopimuksia, ylikansallisia toimielimiä, hallitusten keskinäisiä neuvottelutuloksia ja jäsenvaltioiden sisäpolitiikkaa.
Siinä verkostossa pärjää se, joka tuntee sopimusartiklat ja niiden suhteet toisiinsa, toteaa Helsingin yliopiston uusi transnationaalisen eurooppaoikeuden professori Päivi Leino-Sandberg.
— Asiantuntemus vaikuttaa merkittävästi myös vallankäyttöön. Se, joka osaa pelisäännöt, on usein se, joka lopulta saa tahtonsa läpi, riippumatta siitä, edustaako pientä vai suurta jäsenvaltiota, Leino-Sandberg kuvaa.
Tässä tilanteessa yksittäisellä, asiansa osaavalla neuvottelijalla – esimerkiksi virkamiehellä tai Euroopan parlamentin jäsenellä – voi olla yllättävän paljon valtaa. Samalla tämä valta jää usein piiloon.
Leino-Sandberg haluaisi kuitenkin tuoda sen näkyviin osana laajempaa keskustelua siitä, kuka EU:ssa valtaa käyttää ja kuka kantaa siihen liittyvän demokraattisen vastuun.
Leino-Sandberg tietää mistä puhuu. Yli kymmenen vuoden virkamiesuran tehnyt professori oli toinen Suomen neuvottelijoista, kun EU:n nykyistä perussopimusta, niin sanottua Lissabonin sopimusta neuvoteltiin.
Suomessa demokraattinen vastuunalaisuus pelaa keskimääräistä paremmin, Leino-Sandberg arvioi.
— Meillä EU-päätöksenteko menee eduskunnan kautta ja kansanedustajat ovat hyvin perillä asioista. Kun menee mihin tahansa valiokuntaan kertomaan neuvotteluista, siellä kysytään juuri keskeiset kysymykset.
Tällä hetkellä Leino-Sandbergia kiinnostaa erityisesti esimerkiksi yhteisvaluutan kohtalo. Hän varoittaa liian nopeista korjausliikkeistä. Esillä on ollut ehdotuksia, joissa kansallisten parlamenttien oikeutta päättää talouspolitiikan keskeisistä kysymyksistä oltaisiin edelleen rajoittamassa.
— Talouspolitiikka kuuluu kuitenkin demokraattisen päätöksenteon ytimeen. Kansallisen demokratian rajoittaminen on ongelmallista ainakin niin kauan, kun EU-tason demokratian toimivuus on rajattua, Leino Sandberg toteaa.
Professori saattaa palata neuvottelupöytiin vielä itsekin. Toistaiseksi Leino-Sandberg on edelleen virkavapaalla oikeusministeriöstä, eikä ole tehnyt lopullista päätöstä, palaako vielä neuvottelemaan.
— Neuvotteleminen on kuitenkin minusta hauskinta, mitä töissä voi tehdä.