— Oikeuden maailma on monimutkainen ja sekava paikka, toteaa Helsingin yliopiston uusi oikeuden ja globalisaation professori Jaakko Husa. Valtioiden rooli normistojen tuottajana on pienentynyt aiemmasta.
Oikeustieteissä tätä ei kuitenkaan aina ymmärretä. Etenkin mannereurooppalaisessa oikeustieteen perinteessä lakikirjan ajatellaan tarjoavan vastaukset kysymyksiin. Lain tulkinnassa on perinteisesti kyse siitä, että löytää oikean säännöksen ja osaa soveltaa sitä.
Husa kutsuu tätä säilykepurkkiajatteluksi.
— Suomen laki on yksi säilykepurkki, esimerkiksi Venäjän oikeus toinen. Sitten tulevat tietysti erilaiset valtioiden väliset sopimukset ja Euroopan unioni omanlaisena järjestelmänään.
Oikeuden maailma ei mahdu kansallisiin säilykepurkkeihin.
Monimuotoisen oikeustodellisuuden kanssa tällä on kuitenkin vähän tekemistä.
Husa nostaa esimerkiksi tilanteen, jossa suomalainen eläkeläinen on mennyt Espanjassa naimisiin marokkolaisen puolison kanssa, kuollut ja jättänyt perinnön. Sen jakamisessa pitääkin sumplia yhteen Suomen perintöoikeutta, Espanjan perhelainsäädäntöä ja ehkä vielä islamilaista oikeutta. Siinä voi mennä yhteen säilykepurkkiin tottuneelta asianajajalta sormi suuhun.
Myös yrityspuolella kehitys on menossa kansallisten purkkien ulkopuolelle.
— Kansainväliset firmat kaihtavat kansallisia tuomioistuimia, ne koetaan hitaiksi ja kalliiksi. Paljon mieluummin riitoja hoidetaan sovintomenettelyillä, joissa sovittelijat sitten joutuvat argumentoimaan näkökantaansa useiden eri oikeusjärjestelemien ja säännöstöjen mukaan.
Tässä vahvoilla ovat usein anglosaksisesta oikeusperinteestä tulevat, ennakkotapausjärjestelmään tottuneet lakimiehet. He lähestyvät jokaista tapausta ratkaisukeskeisesti erikseen, Husa huomauttaa.
Tutkijana Husaa kiinnostaakin erityisesti se, miten mannereurooppalainen juristikoulutus pystyy reagoimaan globalisaatioon.
— Nyt tilanne on se, että ensin opetetaan kansallinen säilykepurkki ja sitten lopuksi puhutaan kansainvälisyydestä ja globalisaatiosta. Minusta se pitäisi kääntää ympäri ja aloittaa maailman sekavuudella eli erilaisilla lähestymistavoilla samankaltaisiin ongelmiin.
Mutta eikö oikeuden globalisaatio voisi johtaa jonkinlaiseen juridiikan maailmanlaajuiseen harmonisointiin?
— Niinhän jotkut toivovat, mutta minä en siihen oikein usko, Husa vastaa.
Liike-elämässä tarvitaan varmasti yhteisiä pelisääntöjä, mutta esimerkiksi perheoikeus on niin kulttuurisidonnaista, ettei se onnistu. Miten vaikka tunnustetaan moniavioisia avioliittoja maissa, joissa avioliitto on määritelmällisesti kahden ihmisen välinen? Myös oikeusvaltion käsite ymmärretään monesti eri tavoin.
— Ei näihin tulla löytämään mitään yleispäteviä ratkaisuja, vaan joudutaan soveltamaan ja elämään oikeudellisen monimuotoisuuden kanssa.