Mitä Suomessa sinetöity rauhansopimus antoi tavalliselle acehilaiselle?

Tutkija Marjaana Jauhola on seurannut jälleenrakennuksen vuosikymmentä Indonesian islamilaisimmalla alueella, Banda Acehin kaupungissa.

Banda Acehin kaupungissa on eletty jälleenrakennuksen vuosikymmentä. Paikattavana ovat olleet niin Indonesiaa riepotelleen tsunamin jäljet kuin 30 vuotta kestäneen aseellisen konfliktin aiheuttama hävitys. Nyt kaupunki on kasvanut takaisin tuhoa edeltäneisiin mittoihinsa ja keskiluokka nauttii olojensa kohentumisesta, osa jopa vaurastumisesta.

Toisaalta Banda Acehin kaduilla kuulee ja näkee kodinmenetyksiä, väkivallan jälkiä ja surua.

— Ihmisiä ympäröi nationalismi, poliittinen väkivalta ja vahvistuva uskonnollisuus, kehitysmaatutkimuksen yliopistonlehtori, feministisen maailmanpolitiikan tutkija Marjaana Jauhola kuvailee.

Banda Aceh on väestöltään noin Suomen kokoisen Acehin pääkaupunki, ja Aceh on puolestaan Indonesiaan kuuluva erityishallintoalue Sumatran saaren pohjoiskärjessä. Suomalaisiin otsikoihin Aceh nousi vuosina 2004 ja 2005, ensin tsunamin takia, sitten Martti Ahtisaaren mainetta kasvattaneen rauhansopimuksen kunniaksi.

TOTUUSKOMISSIOTA KAIVATAAN

Presidentti Ahtisaaren perustaman Crisis Management Initiativen avulla laadittu rauhansopimus lopetti Vapaa Aceh -liikkeen ja Indonesian keskushallinnon sitkeät taistelut. Kriisin sytyke oli riita Acehin itsehallinnosta ja alueen luonnonvarojen hyödyntämisestä. Acehilaisten näkökulmasta Indonesia oli ryöstänyt heiltä öljyä ja maakaasua 1970-luvulta asti.

Acehin sopimus sinetöitiin Suomessa, ja allekirjoitustilaisuus luetaan rauhanneuvotteluperinteemme tähtihetkiin. Aseelliset selkkaukset alueella ovat vähentyneet, aseistariisunta onnistunut ja taistelijat hankkineet siviiliammatteja.

Rauhansopimus on kuitenkin vasta alku. Sopimuksen lupaamaa ihmisoikeustuomioistuinta odotetaan edelleen ja vuonna 2015 perustetun totuuskomission työ on vasta käynnisteillä.

Rauhanprosessiakin kannattaa eritellä oppimismielessä ja kriittisesti, tutkija arvioi.

— Olen rakentanut kuvaa siitä, mikä on rauhan hinta erityisesti niille, jotka eivät kuulu eliittiin.

NAISET JÄIVÄT KATVEESEEN

Islamilaisen Ar-Raniry-yliopiston professori Eka Srimulyani ja naisten solidaarisuusjärjestön Donna Swita nostivat Jauholan haastattelussa esiin merkittäviä ryhmiä ja organisaatioita, jotka unohdettiin tai jätettiin neuvotteluista syrjään. Kansanäänestystä Acehin itsenäistymisestä vaatinut liikekin sai edustajansa mukaan vain osaksi aikaa.

Jauhola suunnitteli rauhanprosessista väitöskirjaa, mutta feministiseen tutkimukseen ei riittänyt aineksia. Acehilaisten naisjärjestöjen edustajia ei kutsuttu mukaan eikä Banda Acehissa järjestetyn naisten rauhankonferenssin antia hyödynnetty pääneuvotteluissa.

Sopimuksessa ei puhuta mitään sukupuolten välisestä tasa-arvosta eikä naisten oikeuksia mainita kertaakaan.

— Naiskiintiöt ja naisten mahdollisuus nousta johtaviin asemiin jäivät virallisen rauhanprosessin ulkopuolella neuvoteltavaksi, Jauhola sanoo.

Kun vuonna 2005 allekirjoitetun sopimuksen vaikutuksia lainsäädäntöön käsiteltiin Indonesian parlamentissa seuraavana vuonna, yhteiskunnallinen tilanne oli kuitenkin tasa-arvon näkökulmasta hyvä. Kansainväliset avustusorganisaatiot tukivat paikallisten naistutkijoiden ja -järjestöjen vaatimuksia. Syrjimättömyydestä saatiin mustaa valkoiselle, ja kuvernöörit ja kaupunginjohtajat valtuutettiin edistämään sukupuolten tasavertaisuutta.

DIPLOMAATIN OTTEET

Aceh on voimakkaan uskonnollinen. Se oli 700-luvun alussa islamin astinlauta kaakkoiseen Aasiaan ja on yhä Indonesian islamilaisin alue, tiukan sunnalaisuuden saareke maailman neljänneksi väkirikkaimmassa maassa.

Virallisen jälleenrakennusavun päätyttyä ihmisoikeus- ja tasa-arvotyötä on taas tehty 2010-luvulla kovien asenteiden puristuksissa. Ponnistelut edellyttävät diplomaatintaitoa ja hienovaraisuutta, Marjaana Jauhola sanoo.

— Paikallisten naisaktivistien mukaan toimintaa kannattaa kuvata nimenomaan islamilaisena oikeudenmukaisuus- ja tasa-arvotyönä.

Feminismistä puhuminen puolestaan hankaloittaa asioita. Aktivismi leimataan helposti läntiseksi propagandaksi samaan tapaan kuin Putinin Venäjällä.

KUNNIAN NIMISSÄ

Rauhansopimus vahvisti Acehin autonomiaa, joten alue voi nyt säätää omia lakeja.

— Kun poliittisen vallan uusjaosta on kamppailtu, lyömäaseiksi on otettu kunnia ja ”acehilainen identiteetti”, joita on käytetty naisia ja vähemmistöjä vahingoittaen.

Osansa saavat niin uskonnolliset, etniset, seksuaaliset kuin sukupuolivähemmistöt. Homoudesta voidaan rangaista kepinlyönnein. Painostamiseen käytetään myös tekaistuja sek-
suaalisuuteen ja vääräuskoisuuteen liittyviä syytöksiä. Tuore islamilainen rikoslaki altistaa raiskauksen uhrin haureussyytteille.

— Kansalaisjärjestöt ovat yrittäneet vastustaa uusia säädöksiä. Indonesian korkein oikeus kuitenkin katsoo, etteivät paikallislait aiheuta perustuslaillista kriisiä.

KÖYHYYS VÄHENEE

Raha on yksi kipeistä kysymyksistä. Tsunami surmasi 170 000 acehilaista ja vei puolelta miljoonalta kodin. Vuosikymmenten taistelut ovat tappaneet perheistä tuhansia isiä ja aviomiehiä, mutta myös joukkoihin liittyneitä naisia.

Acehin talous onkin muuta Indonesiaa jäljessä ja köyhyysprosentti monta prosenttiyksikköä korkeampi kuin koko maan. Aceh itsessäänkin on jyrkkien jakojen alue: kaupunkien ja maaseudun välinen köyhyysero on suuri, vielä isompi kuin Acehin ja koko Indonesian välinen kuilu.

— Tutkimukseeni kuuluvissa dokumenttielokuvissa näkyy useaan kertaan, mitä puute tarkoittaa. Ihmisten pitää koko ajan miettiä, mistä kerryttää tuloja. Silti ruokailuja jää väliin tai syödään pelkkää riisiä ja chilikastiketta.

Työttömyysaste on rauhan aikana kuitenkin liki puolittunut ja köyhien osuus väestöstä pienentynyt läheltä kolmasosaa reiluun 16 prosenttiin.

KOMENTAJA VAI RIVISOTILAS?

Köyhyyden lisäksi korruptio vie voimia. Rauhanprosessissa sovittiin erityisbudjetista, ja acehilaiset haaveilivat parannuksista koulutukseen ja terveydenhoitoon. Toiveet ovat hiipuneet, rahojen väärinkäytöstä käräjöidään.

Jauholan aineistossa on entisestä taistelijasta kertova elämäkertadokumentti, jossa tämä haikailee konfliktin vuosikymmeniä — selkeitä valtasuhteita ja päämääriä. Kansanparantajana ja hökkelikahvilan pitäjänä itseään elättävä mies pelkää, että hänen joutotontin reunalla sijaitseva kotinsa ja liikehuoneistonsa jyrätään maan tasalle uusien toimistorakennusten tieltä.

Taistelun alkuperäiset tavoitteet eli köyhyyden voittaminen ja taloudellinen oikeudenmukaisuus jäivät hänen mukaansa saavuttamatta. Entiset rivitaistelijat saattavat sinnitellä toimeentulon rajalla, kun taas moni komentaja kuuluu bisnesvoittoja keräävään uuteen eliittiin.

MORALISMI KUKKII

Rauhansopimus pani luonnonvaroista saatavien tulojen jakoperiaatteet uusiksi. Vanhastaan riitoja aiheuttaneiden kaasun ja öljyn lisäksi mietittävänä ovat maan uumenissa piilossa vielä olevat mineraalit sekä länsimarkkinoilla kauppansa tekevä palmuöljy.

Luvaton maanraivaus kutistaa Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvan Gunung Leuser -kansallispuiston trooppisia sademetsiä, ja kulotuksissa syttyvät maastopalot tupruavat kaakkoisen Aasian taivaalle savusumua.

— Turvattomuus on yhtä aikaa fyysistä, poliittista ja taloudellista, ympäristön tilaan ja tulevaisuuteen liittyvää, Marjaana Jauhola arvioi.

— Olen miettinyt, voisiko rauhansopimus olla sellainenkin, että se mahdollistaisi kestävän kehityksen tai jopa vaatisi sitä.

Luonnonvaroihin liittyvät ratkaisut ja koulutuskysymykset halutaan Acehissa tietoisesti peittää moraalipaniikkipuheiden alle, Jauholan haastattelema naisaktivisti Donna Swita sanoo. Moralismi kukkii: keskitytään väittelemään vaikkapa ”naisten suojelusta”, kun taloutta ja yhteiskuntaa koskevia päätöksiä halutaan tehdä vähin äänin ja neuvotteluitta.

— Nopeaan kaupungistumiseen liittyvä kulttuurimurros huolestuttaa perinteiden kannattajia ja vahvistaa konservatiivisia ääniä. Vaikeita kysymyksiä kysyvä on helppo leimata epäuskonnolliseksi.

ŠARIA JA LUONNONSUOJELU

Acehissa voimassa oleva islamilainen laki karkottaa investoijia, ja naisten resursseja hukkaantuu. Harva acehilainen kuitenkaan tuntee elävänsä vanhoillisuuden lamaannuttamana, Marjaana Jauhola painottaa. Uskonto voi päinvastoin olla tärkeä voimavara.

— Alueen uniikki historia Mekan verantana, islamin ensimmäisenä satamana Kaakkois-Aasiassa, on keskeinen osa acehilaista identiteettiä.

Yhdet kokevat šarian vastavoimaksi pitelemättömälle kapitalismille ja vetoavat siihen luontoa suojellessaan. Toiset kääntävät uskonnollisen kulttuurin yritysideoiksi. Acehin nopeimmin kasvava talouden haara on matkailu ja etenkin rantalomailulle vaihtoehdon tarjoava halalturismi.

Acehilaiset muistelevat Indonesian herruutta edeltävää sulttaanikuntaa onnen maana. Edes hollantilaisten monisatavuotisen läsnäolon ei koeta nitistäneen itsellisyyttä.

— Feministit yrittävät tämän nostalgian hengessä nostaa esiin 80-vuotista ajanjaksoa 1600-luvulla, kun sulttaanikuntaa hallitsivat naiset — sulttaanittaret.

Marjaana Jauholan kaupunkietnografian aineistoa on esillä Toivon repaleet -sivustolla.

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/07/17.

Feministisen maailmanpolitiikan tutkija Marjaana Jauhola:  Julkaisut, projektit, aktiviteetit, palkinnot.

Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.

Lue lisää aiheesta: Talous & yhteiskunta