Lähiöiden ostareiden valoisa tulevaisuus

Ostarit olivat ennen lähiöiden sydämiä. Aika ajoi niistä ohi, mutta tutkijat uskovat, että paikalliskulttuuri voi elpyä.

Jos perustaa näkemyksensä lehtikirjoituksiin, voi olla, ettäi Helsingin lähiöiden ostareille ei uskalla edes mennä. Ostareiden ensimmäinen kultakausi on auttamatta takana, mutta näkymät eivät ole tyystin synkät.

– Uusi kaupungistumistrendi, paikallisuuden ja kotikulmien merkityksen korostuminen voi olla mahdollisuus ostareiden uuteen kukoistukseen, sanoo kaupunkitutkija Pasi Mäenpää.

Mäenpää ryhmineen ei pelännyt ostareita, vaan lähti tekemään osallistuvaa tutkimusta paikan päälle. He jalkautuivat kolmelle erilaiselle ostarille, Pohjois-Haagaan, Myllypuroon ja Laajasaloon, ostariväen keskelle.

Kivenheiton päässä megamarketti

Pohjois-Haagan ostari elää pysähtyneessä tilassa. Vanhan kaupunginosan sydämesstä löytyy kauppa, pari pitseriaa, R-kioski ja parturiliike. Työväenopiston tilat tuovat ostarille kävijöitä, Postin jakelukeskus ja muutama kapakka taas aiheuttavat melua ja hankausta lähitalojen asukkaiden kanssa. Pohjois-Haagassa kun talot ovat todella lähellä.

– Pohjois-Haaga on hyvämaineinen alue, mutta sen ostarilla on kurja leima. Ostari ei saisi kurjistaa seutua tai olla pelon paikka, Mäenpää sanoo.

Pohjois-Haagassa talot ovat hyvin lähellä.

Kaikilla kolmella tutkitulla ostarilla perustettiin työpajojen kautta ostarifoorumit, joissa tilojen omistajat, yrittäjät, kaupunki ja paikallisyhdistykset pääsivät yhteistuumin miettimään oman ostarinsa tulevaisuutta.

Pohjois-Haagan tapauksessa tulevaisuus tosin on kaupungin käsissä. Työväenopiston lisäksi ostarille kaivattaisiin muitakin kaupungin toimijoita, jotka toisivat asiakkaita. Kannelmäen suuri Prisma on lähellä, joten yksin päivittäiskaupalla ei pärjätä. Samalla olisi valittava remontin tai uudisrakentamisen väliltä, mutta asia etenee tahmasti.

– On tavallaan hienoa, että kaupungilla voi olla monta ääntä. Tässä tilanteessa, kun yksi taho haluaa tuota ja toinen muuta, käy kuitenkin helposti niin, että mitään ei tapahdu ja ostari jatkaa kurjistumisen tiellä.

Siisti ja hyvä muttei kovin oma

Myllypuron ostarin pahamaineisuus on historiaa. Vuonna 2012 valmistunut uusi ostari kumartaa 60-luvun yhteisöllisen arkkitehtuurin suuntaan, mutta on uusi ja komea. Ostarin omistaa kauppakeskusyhtiö Citycon, joten alue on suunnitelmallisesti johdettu. Kaljakuppiloita ei ole, ja ilme on siisti, jopa kliininen.

Tutkija Jutta Harjusen tekemän haastattelututkimuksen mukaan uusi ostari koetaankin hyväksi, riittäväksi, muttei välttämättä omaksi.

Ostari on osaltaan kohentanut alueen mainetta. Onnistuneet valinnat pitää viedä myös muualle.

Asukastalo Myllärin aktiiviset käyttäjät kokevat ostarin läheiseksi, mutta muille se on hieman etäinen. Ostari sijaitsee Myllypuron laidalla ja lähellä ovat Itäkeskuksen ylivoimaisen suuret valikoimat, Harjunen sanoo.

Myllypuron kokemuksia on Mäenpään mukaan tärkeätä tutkia, koska uusi ostari on osaltaan vaikuttanut alueen maineen kohenemiseen. Myllypuron onnistumiset pitää viedä myös muualle.

Ruokapiiri ja kaupunkiaktivismia

Laajasalon ostarilta Mäenpään ryhmä löysi uutta kaupunkiaktivismia, ruokapiiristä lähteneen omaehtoisen Saaremme-osuuskunnan, jonka perustama puoti on elävöittänyt ostaria. Nyt suunnitteilla on uusi ostoskeskus, johon osuuskunta haluttaisiin mukaan. Korkeat vuokrat ovat vain ongelma.

Laajasalosta on lyhyt matka Itäkeskukseen, pian valmistuvaan Kalasataman kauppakeskukseen tai Herttoniemen suuriin kauppoihin. Ostarit eivät pysty kilpailemaan suurten kauppakeskusten valikoimien kanssa, joten niistä olisi saatava alueidensa eläviä sydämiä muilla keinoin. Olisi synnytettävä jotakin erityislaatuista ja paikallista.

– Paikallisaktivismi tulee taatusti näkymään uusissa ja ennakoimattomissa muodoissa eri puolilla kaupunkia, uskoo kaupunkiaktivismia tutkiva Maija Faehnle.

Miten kaupunki tukee nopeasti syntyvää kaupunkilaista kulttuuria?

Pasi Mäenpään mukaan kolme eri ostaria maalaavat hyvin kuvan ostareiden tulevaisuudesta. Lähipalveluille ja kotiostarin identiteeteille olisi kysyntää.

Kaupungin selkeät päätökset voivat pelastaa Pohjois-Haagan, Myllypuron onnistumisia ja erheitä voidaan pitää mallina tulevaa suunniteltaessa, ja Laajasalo on kiintoisa tapaus eläväisen osuuskuntansa ansiosta. Yksi suuri kysymys on, miten kaupunki tulee tukemaan nopeasti syntyviä, monimuotoisia paikallistoimijoita – kaupunkilaista kulttuuria.

Lähiöostarihankkeen blogi

Lue lisää aiheesta: Talous & yhteiskunta