Lääketiede ja teknologia muuttavat elämämme. Kuka päättää, millaiseksi?

Geenimuokkaus, kloonaus, tekoäly, tietojen keruu... Tutkijat kaipaavat laajaa keskustelua tieteen oikeasta suunnasta. Ei ole vain tieteentekijöiden asia miettiä, millaisen maailman haluamme.

Välillä tiedeuutisten äärellä tuntuu kuin seuraisi scifi-tarinaa. Samalla kaikkialle tunkeutuva tietotekniikka muuttaa elämää lähes huomaamatta.

Mikä on oikein? Mikä on hyväksyttävää? Pitääkö kaikki keksitty toteuttaa? Viime aikoina yhä useampi tutkija on sanonut, että tästä pitäisi puhua. He kaipaavat laajempaa keskustelua alansa eettisistä kysymyksistä.

Tieteen rajoja piirtävät rahoittajat ja eettisiä lupia myöntävät viranomaiset sekä viime kädessä lainsäädäntö. Kehitys on kuitenkin niin kiivasta, että säätelijät ovat auttamatta myöhässä.

Tiede kuuluu kaikille

Helsingin yliopiston kantasolukeskuksen johtaja, professori Timo Otonkoski on jo pitkään yrittänyt viritellä keskustelua tieteen uusista kysymyksistä. Se ei ole aivan helppoa.

— Olen ihmetellyt, eivätkö nämä asiat hetkauta ketään.

Suomalaiset luottavat tutkijoihin, eivätkä uskonnolliset tunteet rajoita tutkimusta niin kuin monissa muissa maissa. Silti Otonkoski toivoisi, että yhteiskunnassa keskusteltaisiin enemmän tieteen etiikasta.

— Kaikki ovat asianosaisia. Mukana keskustelussa pitäisi olla muidenkin kuin meidän, jotka teemme innostuneina kokeita.

Samaa sanoo professori Tommi Mikkonen Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen osastolta.

— Tiede etsii jatkuvasti teknologian rajoja, mutta ihminen ei saisi unohtua. Me insinöörit puhumme keskenämme paljonkin siitä, mitä keksinnöt tarkoittavat ja haluammeko elää maailmassa, jonka ne luovat. Mutta välillä innostus vie voiton harkinnasta: että kun näinkin voi tehdä, tehdään ihmeessä!

Timo Otonkoski on tutkijakollegoidensa Juha Klefströmin, Pekka Katajiston ja Veikko Launiksen kanssa kiertänyt Tieteen päivillä puhumassa tieteen uusista mahdollisuuksista ja niistä kumpuavista kysymyksistä. Esimerkiksi Turussa tutkijat ja lukiolaiset kävivät vilkasta keskustelua keskenään.

Alkioräätäleistä yli-ihmisiin

Alkion genomin muokkaus on biolääketieteen suurin eettinen kysymys. CrisprCas9-metodi on tehnyt siitä mahdollista, jopa helppoa.

Tulevan yksilön geenien muokkauksessa voisi olla järkeä yksittäisen geenin aiheuttamien sairauksien parantamisessa. Toisaalta jo nyt hedelmöityshoidossa voidaan valita terve alkio, joten miksi muokata sairasta.

Kun alkion muokkaaminen on helppoa, kasvaa riski, että kajotaan muihinkin kuin sairauksia aiheuttaviin ominaisuuksiin. Kolkuttavatko ovelle jo geenimuokatut yli-ihmiset?

— Oma vakaumukseni sanoo, että tällainen ei ole hyväksyttävää. Myöskään ihmisen kloonaamista ei tule sallia, vaikka jotkut varmaan jo sitäkin puuhaavat, Otonkoski sanoo.

Uudet syrjäytyneet

Tietotekniikan puolella syntyy koko ajan uusia laitteita ja ohjelmia, eikä niille ole vielä olemassa eettisiä normeja. Kysymys ”onko tämä oikein” tulee usein vasta jälkikäteen, ja silloin käyttöä on vaikea ajaa alas, varsinkin jos asiaan liittyy liiketoimintaa ja työpaikkoja.

Tommi Mikkonen mainitsee Airbnb:n ja Überin esimerkkeinä digitaalisista sovelluksista, joita jotkut kaupungit ja valtiot ovat alkaneet rajoittaa vasta jälkikäteen havaittuaan niistä aiheutuvat ongelmat.

Digitalisaatio itsessään herättää eettisiä kysymyksiä.

— Tietokonetaidottomista tulee uusi syrjäytyneiden joukko.

Heissä on paljon vanhuksia ja vammaisia.

Laitteiden lunnaat

Tietoturva ei tahdo pysyä perässä, kun ykköset ja nollat tunkevat elämän jokaiselle alueelle. Mikkosen mukaan on eettinen ongelma, jos yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömät toiminnat on hakkeroitavissa.

— Pelastuslaitos, sähkönjakelu, puhelinverkot — kaikki nämä ovat alttiita häirinnälle. Se asettaa suuret vaatimukset tietoturvalle.

Tietoturvan laatua on helpompi valvoa, jos yhteiskunnan keskeiset toiminnot ovat julkisen puolen hallussa, Mikkonen arvioi. Siksi esimerkiksi sote-toimijoiden määrän kasvu mietityttää. Mukaan haluaville yrityksille on luotava yhtenevät järjestelmä- ja tietoturvavaatimukset, mutta niiden määrittely voi olla vaikeaa.

Mikkonen on itse ollut mukana erilaisten lääketieteellisten laitteiden, kuten röntgenkoneiden ja monitorointilaitteiden sääntelyyn liittyvissä hankkeissa.

— Voi olla lähellä se päivä, jolloin suomalaisessa sairaalassa kaapataan jokin laite ja vaaditaan siitä lunnaita.

Sian ja ihmisen yhdistelmät

Otonkoski on pohtinut ihmisten ja eläinten soluja yhdistäviä hybridialkioita. Entäpä jos valmistettaisiin ihmiselle siirtoelin, esimerkiksi haima, sian ruumiissa? Otonkoski tutkii diabetesta, ja uusi insuliinia virheettömästi tuottava haima kuulostaisi houkuttelevalta.

Sian alkiolta voidaan poistaa haiman tuottava geeni ja siirtää tilalle ihmisen kantasoluja. Syntyvälle sialle muodostuisi haima, jossa on sata prosenttia ihmisen soluja. Muualla siassa olisi ihmissoluja parisen prosenttia. Tällaista sikaa ei ole vielä syntynyt, mutta amerikkalaisten tutkijoiden ryhmä julkaisi Cell-lehdessä artikkelin, jonka mukaan se onnistuisi.

— Jos se on vain haima, se on helppo hyväksyä. Mutta hankalampi juttu olisi sika, jonka aivoissa on myös ihmistä. Vaatii ankaraa pohdintaa, missä rajat kulkevat.

Otonkoski ei kuitenkaan usko, että eläimissä kasvatettavat siirtoelimet olisivat tulossa ryminällä lääketieteeseen. Biologisia kynnyksiä on liikaa, ja lisäksi tällaiset varaosat olisivat valtavan kalliita. Sekin on eettinen kysymys, kenelle hoitoja suunnitellaan.

— Ei ole mielekästä tehdä superkalliita varaosia harvoille varakkaille. Diabeteksen hoidossa on paljon arvokkaampaa, jos pystymme ymmärtämään sairautta ja kehittämään lääkehoitoa, johon kaikilla on varaa.

Santra tietää syntisi

Nykyään meistä kaikista kerätään tietoja ja kaikki tallentuu. Vanhat synnit on helppo kaivaa esiin. Voidaan laatia sääntöjä sille, kuka tietoon pääsee käsiksi ja mitä sillä saa tehdä, mutta urkkijoita riittää aina.

Siinä ei ole sinänsä mitään uutta, Mikkonen toteaa ja muistuttaa entisaikojen pikkukylien linjoilla roikkuneista sentraalisantroista. Mittakaava on nyt vain toinen. Myös urkkijalla on merkitystä.

— Amerikkalaiset kaverini ovat huolissaan siitä, että Huawei tallentaa asiakkaiden tietoja Kiinaan. Huomautin, että heikäläiset firmat tekevät samoin minulle, mutta se on heidän mielestään ihan eri asia, Mikkonen nauraa.

Ihmisen genomin selvittäminen on nykyään helppoa, ja siitä voi paljastua muun muassa riskejä sairauksille tai vaikkapa holtittomalle käytökselle.

Mitä jos nämä tiedot vuotavat vakuutusyhtiölle tai rekrytointia harkitsevalle työnantajalle? Saavatko ne tulevaisuudessa edellyttää genomitietojen luovuttamista?

120 vuotta on eliniän raja

Vaikka tutkijat ja kansalaiset olisivat yhtä mieltä siitä, että jokin ei ole suotavaa, joku voi silti toteuttaa sen. Esimerkiksi kantasolualalla toimii puoskareita, jotka markkinoivat hoitoja vailla todettua tehoa. Tällaisia klinikoita on muun muassa entisen Neuvostoliiton alueella ja Meksikossa.

— Ei ole näyttöä siitä, että hoidot olisivat tehokkaita ja turvallisia. Ihmisten hädänalaista tilaa käytetään hyväksi ja sillä rahastetaan, Otonkoski harmittelee.

Verta, rustoa tai luuta muodostavat kantasolut toimivat syöpähoidoissa, mutta paljon kohistuista monikykyisistä kantasoluista, jotka voivat erikoistua mihin tahansa solutyyppiin, ei ole vielä hoidoksi.

Jos maailmalla tapahtuu läpimurto, myös Helsingin yliopiston kantasolukeskus on valmis siirtymään potilastyöhön. Siihen asti Otonkoski pysyttelee perustutkimuksen puolella.

Joskus tulevaisuudessa kantasoluhoidoilla voidaan kenties ennaltaehkäistä rappeutumista. Eliniän pidentämiseen Otonkoski ei kuitenkaan usko.

— Maksimaalinen elinikämme on noin 120 vuotta, enkä usko, että sitä on mahdollista venyttää. En myöskään näe sitä hyväksyttävänä tavoitteena. Siinä ei olisi mitään järkeä, että pyörisimme täällä parisataa vuotta, Otonkoski huomauttaa.

Pitääkö tekoälyä pelätä?

Teslan toimitusjohtaja, yleisvisionääri Elon Musk on kutsunut tekoälyä suurimmaksi uhkaksi ihmiskunnalle. Tommi Mikkonen ei sitä kuitenkaan pelkää.

— Enemmän olen huolestunut siitä, mitä me ihmiset itse teemme. Etenkin huolestuttavat ne, joiden käsissä maapallon ydinasearsenaalit tällä hetkellä ovat.

Siihen on Mikkosen mukaan vielä pitkä matka, että tekoälylle ja roboteille kehittyisi tietoisuutta. Me ihmiset voimme silti heijastaa niihin omia tunteitamme.

— Tyttäreni kielsi minua puhumasta epäkohteliaasti Amazon Echo -laitteellemme. Se on kukkapurkin näköinen laatikko, joka ymmärtää puhuttua kieltä, minulle pelkkä tietokoneohjelma. Mutta tyttäreni loukkaantui sen puolesta.

Israelilainen historioitsija Yuval Noah Harari on esittänyt teorian, että olemme jo luovuttaneet vallan algoritmeille. Ne käyvät pörssikauppaa, sulkevat meidät somekupliin ja ehdottavat ehdokkaita vaaleissa. Mikkosen mielestä tämä on liioittelua.

— En ole huolissani algoritmeista. Ne ovat ihmisten tekemiä ja ihmisten hallittavissa.

Vastuukysymykset ovat silti vaikeita. Kuka vastaa, jos tekoäly töppää tai algoritmi aiheuttaa pörssiromahduksen?

Oikein ja väärin

Entä voiko käydä niin, että kansalaiskeskustelu löisi tieteilijöitä korville? Ymmärtävätkö ihmiset monimutkaisia tieteellisiä asioita? Keskustelu voisi pahimmillaan aiheuttaa turhia pelkoja ja tarpeettomia kieltoja.

Ideaalitilanteessa kansalaiset kuuntelevat tutkijaa ja tutkijat kansalaisia ja kummatkin ymmärtävät toisiaan.

Yksilön ja yhteisön etu ei kuitenkaan aina ole sama. Joskus myös harmaalle alueelle meneminen voi tuntua oikealta.

— On helppo kategorisoida, mikä on oikein ja mikä väärin. Mutta jos kyse olisi oman lapsen pelastamisesta, en epäröisi hetkeäkään. Tarttuisin mihin tahansa oljenkorteen, Tommi Mikkonen sanoo.

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä Y/01/18.

Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.

Timo Otonkoski

professori, Helsingin yliopiston kantasolukeskuksen johtaja

Lue lisää aiheesta: Talous & yhteiskunta