Asiantuntijoiden vähättelyn sijaan politiikan vaikuttaja voisi muistaa, että tutkijat tekevät hartiavoimin töitä hyvän arjen puolesta.

Minna Canthin päivänä maaliskuussa lippu liehui suomalaiselle tasa-arvolle. Tasa-arvo on sitä, että ihmisarvo ja yhteiskunnalliset oikeudet kuuluvat kaikille. Vaalisunnuntaina 14.4. konkretisoituu yksi yhteiskunnallisista oikeuksista, mahdollisuus ilmaista kantansa ja valita kansanedustajat seuraavalle nelivuotiskaudelle.

Eduskuntavaalien alla puolueiden puheenjohtajat ovat rientäneet tilaisuudesta toiseen vakuuttamaan kansalaisia hyvistä aikeistaan. He ovat voimallisesti puolellamme: vanhojen, nuorten, sairaiden, terveiden, tavisten, julkkisten. Ei ole niin ylhäistä poliittista asemaa, ettei sieltä kannattaisi laskeutua rahvaan joukkoon ja toivoa: Äänestä minua.

Edustaja ihmiskunnasta

Toivoisin, että mahdollisimman moni äänestäisi. Kaikkein mieluiten ehdokkaan voisi valita ihmiskunnasta eikä Ankkalinnasta tai anatomian oppikirjasta. Katson itse olevani velkaa niille edelläkävijöille, jotka taistelivat kansalaisten oikeuksien eteen.

Ymmärrän senkin, että jotkut eivät vain jaksa osallistua. Politiikka voi tuntua peliltä, ontolta puheelta, joka humisee jossain toisessa todellisuudessa. Piittaavatko ne kansalaisten arjesta lainkaan jankuttaessaan toisilleen tv-tenteissä? Kuuluuko tavallisen ihmisen ääni?

Viisas poliitikko kuuntelee tutkijoita

Yliopisto-lehdessä on esitelty koulutetun keskivertosuomalaisen muotokuva. Tilastollinen akateeminen keskivertoihminen on 44-vuotias opettajanainen, joka arvostaa tiedettä ja kulttuuria, harrastaa ulkoilua, nauttii perhe-elämästä ja ystävyyssuhteista eikä karsasta uusia ihmisiä tai ilmiöitä. Keskiarvotyyppi kannattaa noteerata: vuonna 1975 syntyneet ovat Suomen koulutetuin vuosikerta.

Jokainen puolue on näinä aikoina koulutuspuolue. Tutkijayhteisö vahtii, onko puheille katetta ja tieteellä ymmärtäjiä, kun vaalit on käyty ja uudet päättäjät asialla.

Asiantuntijoiden vähättelyn sijaan politiikan vaikuttaja voisi muistaa, että tutkijat tekevät hartiavoimin töitä hyvän arjen puolesta. He opettavat nuoria aktiivisiksi kansalaisiksi. He pitävät yllä kulttuuria ja keskustelua, joka kuuluu kaikille, tulotasosta ja taustasta riippumatta.

Tutkijat tuottavat ilmastotietoa, pohtivat keinoja torjua syrjäytymistä ja ovat — edelleen — valmiita kertomaan, miten ikääntyvän väestön terveydenhoidon ja sosiaaliturvan voisi järjestää. Viisas poliitikko kuuntelee asiantuntijaa, oppii ja toimii.

Kirjoittaja on Yliopisto-lehden toimituspäällikkö.

Toimitukselta-kolumni on ilmestynyt Yliopisto-lehdessä 3/2019.